Lähteiden merkitseminen ja etiikan luennot

Voi että, kun rakastan avoimen yliopiston opiskelumahdollisuuksia :) Olen sairaslomalla, enkä jaksa kovin paljoa mitään tehdä. Kotisohvalla olen pääasiassa viettänyt pari viimeistä viikkoa. Nyt oli aikaa kuunnella nauhalta tammikuussa ollut tuutorointi viittaamisen periaatteisiin ja lähdeviitteiden käyttöön. Sirkka Alho-Konu, Anu-Riina Svenlin ja Tuomo Kokkonen perehdyttivät oikeaan viittaustekniikkaan ja rohkaisivat kovasti käyttämään lähteitä tieteelisessä kirjoittamisessa. Lähteiden käyttäminen antaa kirjoittajasta hyvän kuvan ja osoittaa, että kirjoittaja on perehtynyt hyvin aiheeseensa monien aineistojen pohjalta. Lähteiden ilmoittaminen on aina tehtävä, jos käytämme kirjoittaessamme jonkun muun kirjoittamia mielipiteitä ja tietoja, kuin omiamme. Usein lähteiden merkitseminen voi tuntua haastavalta, mutta opetellessamme oikean viittaustavan, se on kuitenkin lopulta ihan helppo juttu. Pääsemme paljon helpommalla, kun perehdymme alun alkaenkin kunnolla viittaustekniikoihin esim. jonkun aiheesta kirjoitetun kirjan avulla. Emmehän sitäpaitsi haluaisi joutua epäillyiksi jonkin muun mielipiteiden kopioimisesta. Tuossa tuutorointitilaisuudessa käsiteltiin selkeästi ja lyhyesti aihetta.

Tuomo Kokkosen etiikan luennot (2 kpl) olen myös kuunnellut nauhalta. Etiikan tehtävää varten Tuomo antoi englanninkielisiä aineistoja, joista saa valita mieleisensä käytettäväksi esseessään. Kun tuo englanti on itselleni haastavaa, niin mitäpä muuta olenkaan tässä useana päivänä tehnyt, kun suomennellut aineistoa... Pikkuapulaisinani ovat google-kääntäjä ja nettisanakirja sekä oma päättelykyky. Google-kääntäjä antaa välillä aika erikoisia käännöksiä, ettei sitä kannata läheskään aina uskoa, mutta yhdessä sanakirjan kanssa ja miettien saa lopulta ihan järkevää suomenkielistä aineistoa. Jos jonkun kyvyn saisi valita, niin todennäköisesti valitsisin kielten oppimisen taidon. No, kylläpä se siitä taas. Lopuksi kiitos seisoo :)

Talvisin terkuin Susanna

Interdisciplinary Communication Skills (3 op)

Eilen sain sähköpostiini tervetulokirjeen englannin puhekurssille, jolle ilmoittauduin jo ihan alkusyksystä (vai oliko vielä kesää). Tänä lukuvuonna olen suunnitellut suorittavani englannin opinnot alta pois, etteivät jää tuonnemmaksi roikkumaan.
Syksyllä aloitin kielitaitoni vajavuuden (lue surkeuden) vuoksi englannin opintoni valmentavalla kurssilla, jotta jotenkin pääsisin kärryille. Valmentavan kurssin jälkeen suoritin pakollisen Academic Reading-kurssin. Selvisin molemmista varmaankin nippanappa, mutta olin erittäin tyytyväinen opettajalta saamastani kirjallisesta palautteesta. Opettaja oli huomannut, kuinka todella yritin kaikkeni kursseilla, vaikka tasoni onkin aika alhainen. Sen voinkin käsi sydämellä sanoa, että tosissani kurssit otinkin oppimisen kannalta. Muuten kyllä huumori kukki tunneilla, koska todellakin osasin nauraa itselleni ;) Valmistauduin joka kerta kurssille ja tein kovalla vaivalla vaaditut tehtävät, esitelmät ja esseet.
Suurin ongelmani englannissa on PUHUMINEN. Ja tuo ensikuussa alkava englannin kurssi Communication Skills on nimensä mukaisesti juuri puhekurssi. Opettaja (eri kuin edellisillä kursseilla) oli kirjoittanut englanniksi tervetulokirjeen kurssille osallistuville. Kirjeessä pyydettiin valitsemaan joku englanninkielinen kirja luettavaksi ennen kurssia. Kurssilla sitten voidaan jutella lukemistamme kirjoista. Onneksi kirjan ei tarvitse olla vaikealukuinen, vaan jokainen saa itse valita minkä tyylistä kirjoitusta haluaa lukea. Pitääpä käväistä kirjastossa.
Kurssilla puhutaan vain englantia joka kerta. Kirjeessä pyydettiinkin jättämään oma kielensä kotiin. Eli suomen kieli kotiin. Voi voi ;) Taitaa olla taas meikäläiselle kovana höpöttäjänä mahdoton juttu olla puhumatta suomea, kun muita kieliä en osaa ;:D Englanniksi olenkin tosi rauhallinen ja ujo ;)
Kurssin opetusta 0n 38 oppituntia ja kokoontumisia yhteensä 9. Kurssilla tulee kotitehtäviä ja lisäksi kurssiin sisältyy omaa alaa käsittelevä lyhyen alustuksen pitäminen, englanniksi tietenkin. kurssi alkaa 9.3. Viettelen sairauslomaa ainakin vielä 2 kuukautta toipuessani leikkauksesta, mutta jotta aika ei ihan tulisi pitkäksi, niin eiköhän tuo englanni kurssi kahdesti viikossa ole siihen pulmaan juuri sopiva "harrastus". Kerron sitten miten menee.
T. Susanna

Talviterveiset lumen maasta!

HEI!

Anteeksi, kun en ole taas kirjoittanut vähään aikaan. Olen ollut työllistettynä yhdistyksen jäsenlehden toimittamisen vuoksi, mutta se urakka alkaa olla jo paremmalla puolella. Lehtihommeleista huolimatta olen lopultakin päässyt opintoihini edes hieman kiinni. Löysin ne paperitkin, jotka edellisen kirjoitukseni aikoihin olivat kateissa. Perheopintojen kirjallisten tehtävien on valmistuttava 31.7.10 mennessä... tosi jännää nähdä, toteutuuko tämä tavoite ajoissa.

Viime syksyn perusteella olen huomannut, miten tärkeää opiskelijalle - ainakin minulle - on vuorovaikutus toisten opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Yhdessä eteenpäin kulkeminen on sujuvampaa ja siksi tulevaisuudessa tulen pohtimaan tarkoin, kannattaako minun ilmoittautua kursseille, jotka suoritetaan kokonaan etänä. Odottelen innokkaasti kevään verkkokursseja alkavaksi, sillä uskon sen olevan tehokas ja mieluinen tapa opiskella.

Olen katsellut netistä erilaisia linkkejä, jotka liittyvät aikuisopiskeluun ja niitä löytyy tänä päivänä jo melko kattavasti. Erittäin mukava uutuussivu on Facebookin Aikuisopiskelijat-ryhmä. Käykäähän liittymässä mukaan mukavaan ja fiksuun opiskelijakaartiin! Siellä voit kuulla kuulumisia ja osallistua keskusteluun. Ryhmän sivut toimivat myös tiedotuskanavana ja sitä kautta saatat saada apua vaikkapa tutkimukseesi liittyvien haastateltavien löytymisessä. Käyhän kurkkaamassa. Kiitokset ryhmän perustajalle ja ylläpitäjille!

Lintsari pyrkii palaamaan ruotuun

Hei taas lukijat!

Työpöytäni pursuaa kirjoja, papereita, muistilappuja, sanomalehtiä, kyniä, tulostuspaperia jne. Ulkopuolisen ihmisen silmissä huone näyttää varmaan ahkeran ja hieman kiireisen aikuisopiskelijan "pyhältä paikalta." Totuus on toisenlainen, mutta siitä asiasta tuli tilitettyä edellisessä kirjoituksessani. Tämän päivän teemana on lintsarin saattaminen uudelleen opintojensa yhteyteen!

Viikko sitten ajattelin ryhtyä ryhdistäytymään. Tuumin, että käynpäs ensin katsomassa Korpissa ja Optimassa, löytyykö sieltä ajankohtaista tietoa perheopinnoista ja etenkin verkkokurssien alkamispäivät sekä ilmoittautumisohjeet. Kirjautumissivuilla tuli tenkkapoo. Käyttäjätunnukset ja salasanat eivät millään muistuneet mieleen. Käytin aika tovin etsiskellessäni kyseisiä tietoja sähköpostistani ja noin kahdeksansadan tulosteen paperinipusta. Ei löytynyt. Ei niin mistään. Arvatkaa, nousiko tässä kohtaa hiki pintaan, niin vaivalloiselta opiskelun jatkamisyritykseni tuntuivat. Sitten tajusin, että olen vaihtanut tietokonetta pari kuukautta (!!) sitten ja kaikki vanhat sähköpostit ja automaattiset kirjautumistiedot ovat vielä tallella vanhassa koneessani, joka onneksi oli vielä apupöydällä toimintavalmiina. Olin nero! Kirjautumiset onnistuivat ja opiskelijan identiteettini eheytyi jo hieman. Mitään uusia, omiin opintoihini vaikuttavia asioita en sivuilta kuitenkaan löytänyt, enkä myöskään tietoja verkkokursseista.

Seuraavaksi ryhdyin etsimään tulosteiden joukosta "Äitiyden arki ja perhesuhteet äitiyden alussa" -luennon tehtävänantoa. Ei löytynyt. Olen nyt viikon aikana plarannut ne paperit läpi ainakin kolme kertaa, mutta eipäs ole näkynyt. Kuitenkin olen aivan varma, että ne paperit ovat juuri siinä pinossa.

Voi olla, että olen mielestänne täysi tunari ja toivottomista toivottomin opiskelija, mutta lupaan tiukentaa otettani. Vauhtiin päästyäni olen ainakin omasta mielestäni lähes esimerkillinen opiskelija: tiedonjanoinen, pohdiskeleva, innokas, aktiivinen ja vastuuntuntoinen. Hämäläisten hitaus ei ole tuulesta temmattua, mutta kunhan kone lähtee lopulta käyntiin, se hyrrää tasaisen varmasti ja matka edistyy kuin amatööritason kestävyysurheilijalla. (saatte miettiä mielessänne, mitä tuo kuvannollinen ilmaisu voisi käytännössä tarkoittaa: sisukkaasti mutta ontuen vai miten:) Huomenna olen koko päivän Riihimäellä alueyhdistyksen kokouksessa, mutta sunnuntaina minä sitten aloitan.

Lopuksi pari kysymystä, joihin voisi vastata joko opettaja tai opiskelija, jos tietoa löytyy:

1. Milloin perheopintojen kevään verkkokurssit pidetään?

2. Missä ja milloin verkkokursseille ilmoittaudutaan?

3. Onko saatavilla mitään uutta tietoa sosionomi AMK:n hyväksiluvuista sosiaalityön kandidaatti - tai maisteriopinnoissa? Eli onko tulossa yhtään helpotusta? Kysymykseni liittyy siihen alkusyksyn 2009 sähköpostitiedotteeseen, jossa kerrottiin sosionomi AMK -tutkinnon rinnastamisesta alempaan korkeakoulututkintoon. Onko kukaan saanut uutta tietoa asiasta?

Lämpimin talviterveisin:

Nimimerkki:

"Opiskelijan identiteettini on pieninä palasina ties missä samoin kuin Voldemortin sielu oli pieninä palasina hirnyrkeissä"

Sosiaaliset ongelmat

Sosiaaliset ongelmat on sosiaalityön aineopintojen yksi opintokokonaisuus, johon kuuluu kolme eri osiota: luentoihin perustuva osa ja kaksi tentittävää kirjallisuuspakettia.

Luento-osion luennoitsijana oli Tuomo Kokkonen, jonka kolme johdatusluentoa antoivat perustiedot sosiaalisista ongelmista tutkimuksellisesta lähtökohdasta. Luentojen pohjalta ideoiden luento-osuuteen kuuluu pienen tutkielman tekeminen jostakin sosiaalisesta ongelmasta. Aiheen jokainen sai miettiä itse. Omani käsittelee oppimisvaikeuksista johtuvia sosiaalisia ongelmia nuoruudessa ja aikuisuudessa. Tehtävät käsitellään seminaaripäivänä ryhmissä kommentoiden toisten opiskelijoiden töitä ja jakaen tutkimuksistamme saamaamme tietoa toisillemme. On erittäin mielenkiintoista nähdä, millaisia aiheita sosiaalisista ongelmista muut ovat oivaltaneet. :)

Sosiaaliset ongelmat

Sosiaaliset ongelmat on sosiaalityön aineopintojen yksi opintokokonaisuus, johon kuuluu kolme eri osiota: luentoihin perustuva osa ja kaksi tentittävää kirjallisuuspakettia.

Nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni!!!

On ollut aivan upeaa seurata Susannan taivallusta opintiellä. Moista sinnikkyyttä ja ahkeruutta voin vain toivoa itselleni tällä hetkellä.

Ajattelin ensi töikseni, vuoden 2010 kunniaksi, ripittäytyä täällä blogissa, vaikka se onkin niin noloa...

Koko viime syksyn olin vain opiskelevinani ja karmea totuus on se, etten saanut yhtä ainutta opintojaksoa valmiiksi. Seuraavaksi sitten puolustelut ja ne kootut selitykset. Ainoa hyvä puoli on, että selitykseni eivät ole keksittyjä vaan tosia. Eli ensinnäkin työni vei melkoisesti energiaa koko viime syksyn. Työ oli haastavaa ja aika ei oikein tahtonut riittää kaikkiin tehtäviin. No tästä seurasi tietysti uupumusta ja lisäksi stressiä. Stressi taas pahensi psoriani ja olinkin sairauteni kanssa helisemässä koko loppuvuoden. Hakeuduin psoriasiskeskukseen kuntoutuskurssille ja joulukuussa vietin siellä mahtavat ja stressittömät 10 päivää. Loppuvuoden 2009 olenkin yrittänyt ottaa mahdollisimman rauhallisesti, jotta saisin taas voimia ja intoa muun elämän lisäksi myös opiskeluun, joka on minulle erittäin tärkeä asia elämässäni.

Kevätlukukauden aikana on siis aika mukava määrä hommeleita tiedossa. En kuitenkaan stressaa niiden vuoksi (yritän ainakin) vaan teen sen minkä pystyn enkä yhtään enempää. Psoria on yritettävä pitää kurissa, koska se on kivulias, kutiseva ja uuvuttava sairaus, ei pelkkä kosmeettinen haitta.

No, nyt on totisesti ryhdyttävä tekemään kirjallisia töitä, saatava opinnot alkuun ja mielellään myös loppuun. Onneksi on tulossa kaksi verkkokurssia, jotka toivon mukaan pitävät minut ruodussa.

Toivon kannustavia ja lohdullisia kommentteja, mikäli joku tämän tunnustukseni käy lukemassa.

Toivottelen sinulle terveyttä ja onnea vuodelle 2010! Muistetaan pitää huolta toisistamme ja itsestämme!