Oj då,
mihin ihmeeseen katosi kaksi viikkoa? Yritys hyvä kymmenen, olen jo sivulla 304, paluu töihin on faktaa ensi maanantaina ja vielä pitäisi ehtiä hoitamaan vanhimmaisen muutto opiskelupaikkakunnalle (ainakin suurimmaksi osaksi)... Jostain ihmeen syystä helteellä ei jaksa edes lukea. Tai kyllähän sitä lukee, mutta luetun ymmärtäminen on heikonlaista.
Olen monesti ennenkin huomannut, että lukutekniikkani ei ole paras mahdollinen: en kerta kaikkiaan pysty jättämään väliin ainuttakaan sivua. Ties minkä helmen siinä menettää jos ei tiiraile joka kuvatekstiä läpi. En tahdo päästä ohi edes niistä todella kuivista tehdyistä tutkimuksista, tutkimusmenetelmistä ja tilastollisesta merkitsevyydestä - kaikki sillä kolmannella kotimaisella. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan: kuinka oppia vähemmän perusteellinen lukutapa?
Työpsykologian lukemispäiväkirja on edelleen luonnoksen asteella, lähdeviitteet ja otsikointi pitäisi vielä saada väännettyä. Muutakin muokkaamista tekstissä vielä on. Pahinta on kuitenkin se, että käsitekartta pitäisi vääntää vaikka väkisin. Paino sanalla väkisin... Vanhalla kunnon 80-luvulla ei yläasteella ja lukiossa moisia rustattu. Oppia ikä kaikki.
Onneksi kesä jatkuu vielä, ja inhimillisempiä lämpötilojakin on luvassa. Nautitaan vielä viimeisistä heinäkuun helteistä, ja odotetaan lämpöisenä hämärtyviä elokuun iltoja.
-Sanna-
