Pages

0 kommenttia

Myötä- ja vastamäessä


Tämä viikko on ollut opinnollista keikutusta. Tieteellisissä toiminnoissa olen edennyt vaiheeseen jossa puuttuva elementti ovat virhepäätelmät. On muuten vaikeaa, kun niitä pitää keksimällä keksiä. Tai sitten kysymys on vain siitä, että yritän väkisin keksiä mahdollisimman hienoja esimerkkejä. Pitäisi varmaan antaa luovalle laiskuudelle hieman enemmän tilaa. Tämä oli viikon positiivisin puoli.

Onhan se tietysti tavallaan positiivista sekin, että kliinisen psykologian arvolause tuli Korppiin tiistaina. Menihän se läpi - mutta arvosanaa katsoessa tuntui siltä että olisi ollut parempi saada se takaisin työstettäväksi jo viikkoja sitten.

Lukemispäiväkirjan kirjoittaminen menee aina vain hankalammaksi, mitä useamman niitä rääpii kasaan. Olen monta kertaa saanut nuhteita siitä, että etenen liikaa kirjan "juonen" mukaan, enkä yhdistele asioita eri osista riittävästi. Tällä kertaa yritin saada aikaiseksi koko kirjan eri osa-alueet yhteenvetävän koosteen. Ei hyvä. Olisi nimenomaa ollut suotavaa edetä kirjan mukaisessa marssijärjestyksessä. Seuraavan viikon osalta opintosuunnitelmat menivät hieman uusiksi. Lukemispäiväkirja jaksosta PSYA140 palaa prioriteettina työn alle, koska arvosanaa on pakko saada edes vähän ylöspäin. Nykyiselläkin keskiarvolla hirvittää hetkittäin ajatella hakemista tutkinto-opiskelijaksi. Nyt olis muuten tosi rellevää omistaa sellainen T-paita, jossa lukee ahistaaahistaaahistaa kymmeniä kertoja peräkkäin. :)

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että pääsiäisen aikaan olen pyrkinyt unohtamaan opinnolliset asiat aika totaalisesti. Eilispäivä meni porukalla mökkitonttia raivaillessa, illalla oli sen verran väsy ettemme jaksaneet kiinnostua kokosta keittiön ikkunasta suoritettua vilkaisua enempää. Näytti se syttyneen, puiden takaa kajasti.

Tässäpä ne tärkeimmät. Koetan taas nousuviikolla saada päätä kasaan, viikon päästä raporttia siitä miten se onnistui. Vai onnistuiko?

Rauhallista pääsiäisen jatkoa!

-Sanna-

0 kommenttia

Selkä ei pelitä, mutta muuten kulkee.

Eilen paukahti siis selkä. Alaselästä kaikki lihakset ihan kovina, jumissa, kaput. Tänäänkään ei kannata yrittää sukkia jalkaan kuin tukevasti tuolilla istuen, ja silloinkin on syytä olla riittävän lääkityssä tilassa. Vähän aikaa kun istuu paikallaan, on liikkeellelähtö hieman hankalaa. Toivottavasti tämä huomiseen mennessä helpottaa sen verran että pääsen sujuvasti siirtymään kustannuspaikalle. Vielä parempi tietysti, jos illalla onnistuisin lähtemään sieltä poiskin.

Opinnolliselta kannalta Tieteellisen toiminnan perusteet alkaa hiukan jo sytyttämään pärettä hirren raossa, vielä en ole päässyt hehkulamppuaikaan. Loisteputkivalaistumista tuskin tämän kurssin osalta tapahtuu. Kaksi osatehtävää odottaa puhtaaksikirjoitusta, jäljellä kaksi pidempää esseenomaista juttua (pari sivua per kappale) sekä virhepäätelmäesimerkit. Meni sitten tässä kumminkin talteen se aika, jota en voinut käyttää alkuperäissuunnitelman mukaan kasvihuoneen uudelleenmuovittamiseen ja siemenkylvöihin. Asiasta kukkapurkkiin, eihän tästä tieteellisyydestä tarvitse tehdä käsitekarttaa??? Joka nuoleen ainakin voisin kirjoittaa "Ehkä tai sitten ei". :)

Psykologian aineopintojen viimeinen tutor-tapaaminen maanantailta on valitettavasti peruuntunut. Harmi, toivoin todella näkeväni porukkaa pitkästä aikaa, kun en ole ehtinyt koko talvena ainoallekaan luennolle tai ryhmäkokoontumisiin. Nyt vuorostaan muilla on omat kiireensä. Jään siis itsekseni pohtimaan artikkelikatsaukseni mahdollista aihetta. Ei iso hätä.

Keskimmäisen kanssa muuten pääsimme tänään iloiseen konsensukseen aiheesta "mikä lemmikki meille hankitaan". Käärmeet, liskot ja muut allergiaystävälliset elukat on suureksi ilokseni hetkeksi työnnetty syrjään täydellisen ratkaisun tieltä: lihansyöjäkasvi. Siemenostoksille internetin ihmemaailmaan suuntaa hän. Tätä voi tämäkin äiti peukuttaa. (Ei toki liskoissa ja käärmeissä mitn vikaa ole, mutta kuolleet hiiret pakastimessa ja toukkaviljelmät eivät tunnu oikein omilta.)

Oikein ihanaista keväistä viikkoa teille kaikille!

-Sanna-

3 kommenttia

1+2=3


Lauantaiaamuna koin positiivisen yllätyksen tarkistellessani sähköpostiani: sain hyväksytyn arvosanan sekä suullisesta (2 op) että kirjallisesta (1 op) ruotsin osatehtävästä. Hieno homma, kolme lisää kotona.

Vähemmän loistokasta on sen sijaan ollut tieteellisten tutkimusmenetelmien kivikkoinen polku kohti kirjallisen ilmaisun muotoa. Paperilla on hataria ranskalaisia viivoja, epämääräisiä viittauksia tyyliin "tarkista kirjasta" ja paljon keltaista korostusväriä. MELKEIN kaksi osatehtävää on jo MELKEIN siedettävässä ilmaisullisessa muodossa. Läpyskä "Johdatus tieteelliseen ajatteluun" lienee kohta hiirenkorvilla. Loppuja tehtäviä vältelles.... pohtiessani olen notkunut VPN:n jatkona erilaisten psykologian tieteellisten aikakauslehtien sivuilla tutkimusartikkeleita metsästellen.

Olo on melkein kuin lapsella karkkikaupassa, eli ongelmana ei ole kiinnostavien artikkeleiden puute, vaan se, että nyt pitäisi pystyä rajaamaan kohde, josta artikkelikatsauksen haluan tehdä. Sinänsähän noita on aika raskasta lukea, kun niissä on hirvittävän pitkään ja pilkuntarkasti selitetty tutkimuksen taustat, menetelmät ja muut oleelliset yksityiskohdat, mutta sitäkin urakkaa olisi hyvä jo saada aloitettua. Mielenkiintoisimpia olen laittanut levynreunalle talteen, täytyy niistä sitten etsiä viisi yhteensopivaa.

Kukkiin on mullat vaihtamatta ja ikkunat huutavat talven jälkeistä pesua yltä, päältä ja välistä. Ehtii kyllä joskus, mutta nyt isken akuuttiin ongelmaan ja siirryn päivittelemään ikivanhan Radeon 7000-sarjan näytönohjaimen ajuria ja pelkän pahoin, että uuden pöytäkoneen hankinta on lähempänä kuin nurkan takana.

Katellaan taas tuonnempana,

-Sanna-

0 kommenttia

Tieteellisen toiminnan perusteet (FILY019 / 3 op) ja ymmärtämättömyyden sietämätön keveys

"Aristoteelisen tieteenkäsityksen mukaan kunkin tieteenalan ensimmäisistä premisseistä eli aksioomista ovat dedusoitavissa teoreemat siten, että deduktio on demonstratiivinen." Selevä juttu! :p

Olen siis palannut takaisin Tieteellisten tutkimusmenetelmien lukemistojen pariin. Viimeksihän uuvuin jo Arkhimedeen totuuskäsityksestä. Tällä kertaa olen jo hieman pidemmällä, suomenkielisen läpyskän (elämäni hitaimmat) 99 sivua sain luettua eilen, tänään olen silmäillyt Chalmersia. Aion siis mennä siitä, mistä aita nähdäkseni on riittävän hajalla, ja tehdä kirjalliset tehtävät pääosin Haaparannan ja Niiniluodon niteen pohjalta. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että rima asetetaan edelleenkin niin korkealle, että sen voi alittaa ryhdikkäästi ja suorin vartaloin.

Kliinisen psykologian tehtäväkokonaisuuden sain viimeinkin lähetettyä alkuviikosta. Meni miten meni, mutta ei sitä loputtomiin voi hautoakaan. Työstämisohjeita odotellessa ehdin ehkä, mahdollisesti, sisäistää tieteellistä toimintaa. Akademisk svenska -jaksonkaan osalta tietoa mahdollisesta kurssin läpäisemisestä ei ole vielä tullut. Sitäkin odotellessa: nyt alkaa jo jännittää. O_o

Tässäpä tällainen keväinen totuuden siemen, pätee myös opiskeluun: http://www.hs.fi/fingerpori/1135264872627

Terkuin

-Sanna-