Pages

0 kommenttia

Aurinko paistaa aina, joskus vaan pilvet on hiukan edessä.


Kognitiivisen psykologian palaute työstetyn tehtävän osalta tuli eilen. Oli se pikkusen parempi, mutta jos vähän vielä uudestaan... Yön yli on nyt nukuttu, ja olo kaikin puolin auvoisa. Mitäs, katellaan taas jossain välissä uutta näkökulmaa, jos se kuuluisa kolmas kerta toden sanoisi. Onneksi on edelleen sitä jatkoaikaa jäljellä.

Voiton puolellahan näissä aineopinnoissa kumminkin jo ollaan, enää kolme ja puoli opintojaksoa suorittamatta. :)

Kirpeää pakastuvaa syksyä teille kaikille, muistakaa pysähtyä ihailemaan kuuraista luontoa.

-Sanna-

0 kommenttia

Uudestaan, sano teletappi!


Aika on kulunut geropsykologian kirjan parissa, sikäli kun lukemiseen on jäänyt aikaa. Kesäloman jälkeen edessä on ollut karu paluu arkeen ja siihen kiusalliseen tosiasiaan että arki-iltoina ei ehdi juuri mitään. Viikolla luku-urakka ei tahdo edetä, muutamat alkuillan tunnit kuluvat tosi pian ja niistä haluaa antaa mahdollisimman paljon lapsille. Alustavasti 20-vuotiseksi suunnittelemani mummonmökki kuntoon -projektikin vaatii hetkittäin pientä huomiota, jotta purku-urakka joutuu ennen kuin sää muuttuu liian kylmäksi. Ennen nukkumaanmenoa taas ei ajatus ole enää kirkkaimmillaan. Jos sitä viikonloppuna sitten taas urakoisi yhtä sun toista... Aina laiska selitykset keksii. =)

Kognitiivisen psykologian lukemispäiväkirja palautui työstettäväksi. Täytyy myöntää, että juuri tätä odotinkin: kiireessä tehty tuppaa jäämään pintapuoliseksi. Onneksi puolivalmiiden opintojaksojen loppuun suorittamiseen on myönnetty jatkoaikaa joulukuun loppuun, joten eiköhän sen sitä ennen ehdi kirjoittamaan uusiksi. Hylätty arvosana Korpissa ei onneksi enää riipaise niin syvästi kuin ensimmäisellä kerralla, kun tietää että se ei välttämättä tarkoita kirjallisen työn täydellistä nollaamista. Täytyy vain tuumia asioita hieman uusiksi välipalautteen vinkit mielessä.

Korpin kanssa oli eilen mennä koko käsi rystysiä myöten suuhun. Sormi oli kevyttä tavaraa siinä vaiheessa, kun ilmoittautuminen jäljellä oleville psykologian aineopintojen opintojaksoille ei onnistunutkaan opintokirjeen linkeistä ihan naps ja kops. Onneksi apu löytyi pian Ann-Christinin kautta, ja asia on nyt kunnossa. Varmaan siellä sitten oli joku bitti poikittain, tai nolla karkasi jonosta eikä ykköset tienneet mihin marssia.

Tämä marssii nyt lisäämään puita saunanpesään ja tyhjentämään pyykkikoneen. Palaillaan!

-Sanna-

0 kommenttia

Tervehdys!

Tervehdys!

Olen Marja, lokakuun koittaessa 35 ikävuoden etapin saavuttava elinikäinen elämäntapaopiskelija. : ) Sain KM-tutkintoni valmiiksi vuonna 2001 Tampereen yliopistossa, jonka jälkeen olen jatkanut uuden tiedon omaksumista erinäisten opintojen parissa, vastapainoksi alituisille mieleen tulvahtaville kysymyksille ja luontaiselle halulleni oppia ja täyttää uteliaisuuden pohjatonta aukkoa mielessäni.

Olen tällä hetkellä kasvatustieteen jatko-opiskelijana Kokkolan Yliopistokeskus Chydeniuksessa ja väitöstutkimukseeni liittyen työelämästä opintovapaalla. Avoimen yliopiston opinnoista lähellä sydäntäni on etenkin erityispedagogiikka, joka on jatko-opintojeni pitkä sivuaine. Tavoitteeni tulevana syksynä on saada valmiiksi myös historian perusopintojen kokonaisuus ja filosofia itselleni entuudestaan uutena oppiaineena varmasti haastaa ajattelemaan ja pohtimaan elämää suurempia kysymyksiä.

Odotan iloisella mielenkiinnolla tulevaa, alkavaa lukuvuotta! : )

- Marja -

2 kommenttia

Voi hyvää päivää!


Sain torstaina haettua kirjastosta geropsykologian kirjan. Laitoin kirjan sivuun sitä edes avaamatta, ja tuumasin että viikonloppuna on aikaa. Tänään sen sitten avasin - ja suljin saman tien.

Oikeasti, onko niihin kirjaston kirjoihin pakko tehdä alleviivauksia, pahimmassa tapauksessa vielä kuulakärkikynällä? Jos ne alleviivaukset on pakko tehdä niin tekee edes lyijykynällä. Lisäksi olisi tavattoman kohteliasta pyyhkiä ne pois ennen kuin palauttaa opuksen. Kiitos! Ei paljoa naamaa naurata, kun kumittaa montasataa sivua alleviivauksia ennen kuin pääsee lukemaan (nihilisti minussa ei voi lukea ennen kuin on poistettu ne ylimääräiset merkinnät mitä vain pois saa). Miltei jokainen lainaamani kirja on ollut alleviivattu, ja osan olenkin sitten ostanut ihan uutena koska kirjaston kappaleessa on enemmän alleviivattua kuin puhdasta tekstiä - usein erivärisillä kynillä, osa vapaalla kädellä ja osa viivottimella vedettynä, reunahuomautuksia...

Kas kun ne asiat, joita siitä kirjasta haetaan ovat hieman erilaisia eri aineen opiskelijoilla. Minä en luultavasti hae sieltä samoja asioita kuin perusterveydenhuollon opiskelija tai tai aikuiskasvatustieteen opiskelija. Jos kirjaa on valmiiksi alleviivattu, niin sitä väkisinkin huomio kääntyy niihin korostuksiin ja sitä kautta mahdollisesti epäoleelliseen tietoon.

Itse en harrasta alleviivaamista edes omiin kirjoihini, koska on keksitty niinkin kätevä merkintätapa kuin teippimerkit. Eivät maksa maltaita, niitä voi käyttää aina uudelleen eikä niistä jää kirjoihin minkäänlaisia jälkiä kun ne irrottaa. Lisäksi kannatettava tapa on vaikka merkitä vihkoon muutama avainsana ja sivunumero, jolla asiaa on käsitelty.

Murr. Olen puhunut. Seuraavaksi etsin pyyhekumin tai kaksi. Kenelle voin lähettää laskun?

-Sanna-