Pages

2 kommenttia

Kerran vielä

Hirvittävän aikaansaamaton viikko. Laiskoja muistiinpanoja, muutama kymmenen luettua perhebarometrin 2009 sivua. Siinäpä oikeastaan kaikki. Ajatustyötä on kyllä tullu harjoitettua Toholammin ja Ylivieskan väliä ajaessa, mutta paperille ei ole tarttunut mitään. Tarkoitus oli nyt viikonloppuna saada asioita reippaasti eteenpäin, mutta suunnitelmathan on tehty vain sitä varten että ne viime hetkellä muuttuisivat. Ai, sain sentään lähetettyä sähköpostiviestin tieteellisten toimintojen tehtävän perään, senkin vasta lauantaina.

Sen kurssin kohtalo jääköön siis ikuisesti arvoitukseksi, samoin se, kuinka hitaasti opintoni tästä eteenpäin sujuvat ja tuleeko minusta joskus jotain vai ei. Vuoteni blogistina on nyt takana, ja on aika sanoa teille kaikille hyvästit. Mikäli saamani tiedot pitävät paikkansa, tämä jää myös viimeiseksi opiskelijan blogikirjamerkinnäksi, mutta sen näemme sitten syksymmällä. Muistakaa ilmoittautua hyvissä ajoin mukaan opintoihin, kukin mielenkiintonsa mukaan, monenlaista uutta on tänä syksynä tarjolla.


Näihin tunnelmiin hieman herkempää Apulantaa. Tämä on yksinkertaisesti kaunis.

Kiitän, kumarran ja poistun.

-Sanna-

0 kommenttia

Raportti siitä, mitä en saanut aikaiseksi


Jaa-a, helluntaiheila otti ja lähti väestörekisterin mukaiseen osoitteeseensa, joten taidanpa siirtyä toviksi tänne blogin pariin.

Kulunut viikko on tuntunut jokseenkin vanhan kertaukselta: mieleen tuli viime kesän hellejakso jonka aikana yritin sisäistää kognitiivista psykologiaa. Sehän ei mennyt sitten ollenkaan (aivo)putkeen vaan vaati toisenkin koeponnistuksen ennen arvolausetta. Onneksi tänään tuli jo hiukkasen vettäkin taivaasta ja lämpötila tipahti ulkona siedettävän puolelle. Sisällä lämpöä riittää edelleenkin noin +27 asteen verran herra Celsiuksen asteikolla.

Helsingin reissu tuli ja meni mukana olleita lukemistoja avaamatta. Mutta kivaa oli ja sehän lienee pääasia. Muistiinpanot artikkeleista ovat kuitenkin suurinpiirtein valmiina, ja nyt on pähkäilyn paikka että kuinka tästä eteenpäin jakson PSYA190 osalta. Ajatusharhamat olisi syytä saada kiinni ja paperille. Vaan kun ne parhaat tulevat aina joko iltamyöhällä nukkumaan mennessä tai herättävät keskellä yötä eli silloin kun ei millään jaksa raapia niitä paperille. Aamulla onkin sitten jo myöhäistä, kaik´on mänt.

Tieteellisten toimintojen osalta jännitys jatkuu. Kun turnauskestävyys on likimain nolla ja hermo ei kestä niin ajattelin nousuviikolla varovaisesti kysäistä että mitähän sillekin tekeleelle kuuluu. Vai katosiko se sinne mistä yksikään bitti ei koskaan ole palannut? Tarkoitus on myös aivan omaksi ilokseni tutustua Office 2010:n kanssa, sitä tarvitsee paljon niin opinnoissa kuin töissäkin. Jospa siinä samalla tulisin itseltäni salaa kirjoittaneeksi alkua artikkelikatsaukseen.

Mukavia kesäpäiviä ja itikkaisia iltoja!

-Sanna-

0 kommenttia

Suo siellä, vetelä täällä

Tällä viikolla asiat eivät ole edenneet oikeastaan ollenkaan. Löysin kuitenkin kelvollisen meta-analyyttisen tutkimusartikkelin, kaipa sekin voidaan saavutukseksi kirjata. Työviikko on kaikessa hajanaisuudessaan ollut henkisesti erinomaisen raskas ja uuvuttava. Kiirettä pukkaa välillä liiankin kanssa. Ainoat opinnollisesti eteenpäin vievät hetket on tullut vietettyä helatorstaina ja tänä viikonloppuna autossa suon laidalla muistiinpanoja kirjaillen, kun olen odotellut että toinen puolisko saa suokävelynsä suoritettua. Virallisen valvojan asema on niin hillittömän vaativa. :)

Edessä on parin päivän reissu eteläisempään Suomeen, mukaan matkalle lähtee ainakin artikkelinippu ja mahdollisesti perhebarometri 2009. Eri asia sitten on, ehtiikö noita pahemmin tavailla.

Maanantai-iltana kuitenkin Jäähalli ja Forevermore. Kummastellaan taas sitten viikon päästä, miksei mitään ole tapahtunut.

Terkuin

-Sanna-

0 kommenttia

Voihan meta-analyysi!


Tällä viikolla (muka) ylimääräinen aika on kulunut mukavasti englanninkielisten artikkeleiden tutkimusmenetelmäkuvauksia ihmetellessä. Akuutein ongelma artikkelikatsauksen suhteen on se, etten löytänyt juuri sellaista meta-analyysiä kuin toivoin. Vieläkään ei tietysti ole myöhäistä, koska koko asetelma on siinä vaiheessa että muutamien lukukertojen jälkeen artikkeleiden jäsentely ja asioiden yhdistäminen alkavat hahmottua pään sisällä. Tarkentavia muistiinpanoja on syytä tehdä vielä lisää ja poimia ne oleellisimmat asiat jotka tuntuvat tällä hetkellä puhuttelevan eniten.

Perheopinnot ajattelin aloittaa jo tässä vaiheessa vuotta, eihän ilmoittautumisesta ole kuin vajaat viisi kuukautta. ;) Luentomuistiinpanot on tulostettu ja kaksi kolmesta kirjasta odottaa pöydällä valmiina. Tuumasin tällä kertaa toimia hiukan käänteisesti normaalimenettelyyni verraten ja aloittaa kirjallisuuteen tutustumisella ja vasta sitten katson läpi luennot. Tällä tavalla toivon saavani luennoista mahdollisimman paljon irti.

Ja ne tieteellisen toiminnan perusteet ovat edelleen Suuri Arvoitus. Täytyy toki muistaa, että lähetin vastauspaperit vasta vajaat kolme viikkoa sitten. Realistinen aikataulu lienee ainakin vielä pari viikkoa tässä löysässä hirressä roikkumista tuomiota odotellen. Sillä välin ehtiikin jo tulla kesäkuu, ja ensi syksyn opintotarjontaan Chydeniuksessa pääsee tutustumaan lähemmin. Mitähän mahtaa pitää sisällään esimerkiksi uutuusjakso "Sosiaali- ja psykogerontologian opintokokonaisuus"?

Mukavaa helluntaita kaikille, heilalla tai ilman!

-Sanna-

0 kommenttia

Mittää en oo tehenny

mutta laiskaksi moittivat. Tässäpä kulunut viikko tiivistettynä. Tai siis paljon olen tehnyt, mutta kaikkea muuta kuin opiskellut - ja tämähän ei enää kaikkien näiden kuukausien jälkeen yllätä ketään. Työpäivän jälkeiset kolme - neljä tehollista iltatuntia kuluvat liian nopeasti. Sisällä talossa vallitseva kaaos lienee etäistä sukua alkuräjähdykselle. Aika on siis kulunut jossain ihan muualla, eli pihalla. Haravoidut lehtikasat olen vihdoinkin saanut hukattua kivenkoloihin metsään (omalla tontilla, huom.). Tänään olen onnistunut roskienpolton lisäksi kaivamaan yhdestä ainoasta perennapenkistä ämpärillisen suolaheinää. Joku on laiskotellut viime kesänä... Ensimmäistä kertaa sitten kesän 2006 joku muu kuin minä ulkoilutti ruohonleikkuria tällä tontilla. :)

Kliinisen psykologian uusi arvosana tuli pikavauhdilla, numeron verran ylöspäin tarkistettuna. Vähimmäistavoite siltä osin saavutettu. Tieteellisen toiminnan väliaikatiedotetta saan luultavasti odotella vielä jokusia viikkoja. Ja joo, olen minä kumminkin jokusia tutkimusartikkeleita saanut luetuksi, vaikka iltamyöhällä järki ei tahdo enää oikein luistaa. Miltei toivoisi paria sadepäivää, niin saisi noita opinnollisia asioita taas vähän eteenpäin. Tai sitten ei, viimeksi sadepäivänä kärräsin niitä lehtiä, kun eihän tätä imeläkivestä ole sorvattu. Oikeastaan taidan seuraavaksi ottaa käteen yhden keskenjääneistä tulosteista ja lukea sen vielä tänä iltana loppuun, niin saan syyllisyyttä siirrettyä taas pätkän matkaa eteenpäin.

Tarkemmin kun ajattelee, niin eiköhän jätetä pois turhat tunnontuskat laiminlyödyistä opinnoista ja kulutetaan aikaa jossain muualla kuin neljän seinän sisällä. Ja jos se ei onnistu, niin viedään opinnot mukana sinne pihalle. Puuhakasta uutta viikkoa!

-Sanna-

0 kommenttia

Kuinka hyvä on todella hyvä?


Seitsemän päivää kuluvaa vuotta on taas takana. Sää on ollut koko viikon ihanan keväinen, ja illat ovat kuluneet pihalla lähinnä läntisiä tiluksia haravoiden ja muuten vain pihalla ihmetellen. Postilaatikkoon tipahti muutama pakettikortti talvella tilatuista perennoista, ja pakkohan niille oli jostain juuriston verran tilaa kehitellä. Köynnösruusu saa olla törppökukkana toistaiseksi. Ehkä sille kesän mittaan lopullinen sijoituspaikka löytyy. Koivuihinkin ihan puolivarkain tulla tupsahtivat lehdet.

Edellä lueteltujen tekosyiden takia kirjallisten suoritteiden lähettäminen viivästyi parilla päivällä. Keskiviikkona kuitenkin hankkiuduin eroon huolella hautomistani Tieteellisen toiminnan perusteiden vastauksista. Tulikohan nyt munittua oikein kunnolla? Kliinisen psykologian korjatun kappaleen lähetin myös keskiviikkoiltana Koppaan roikkumaan ja odottelemaan josko sen joku ehtisi uudelleen arvioimaan.

Harmitti hirveästi, ettei ollut mahdollisuutta osallistua ohjausviestinnän kurssille. Väärät viikonloput eli juuri ne, kun lapset ovat kotona eivätkä etävanhemmalla. Kurssista olisi varmasti saanut paljon irti tämänhetkistä työelämääkin ajatellen. Ensi vuonna tätä ei valitettavasti ole Chydeniuksen opintovalikoimassa. :(

Palatakseni otsikkoon: olen yrittänyt etsiä tietoa siitä, millaisilla (psykologian) arvosanoilla on edes teoriassa mahdollista päästä tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta. Kaikkialla kerrotaan vain että pitää olla niin mahdottoman hyvä, mutta mitä se on käytännössä? Vähintään vitonen ja papukaijamerkki päälle, kuten jotkut antavat ymmärtää? Jos näin on, niin silloin ei kyllä ole edes teoriassa saumaa päästä sisään. Helpommin voisi mennä normaalien pääsykokeiden kautta - mörkönä tilastomenetelmät eli vähintään TILP150 uusiksi. Oivoi, ja varren kans...

Että semmottis on tullut mieleen, kun olen plaraillut noita tutkimusartikkeleita katsausta varten. Kasa vain kasvaa, kun ei osaa lopettaa hakemista. Ahne mikä ahne. Kohta on edessä iso ongelma, kun mitään ei haluais jättää pois. Onko pakko tyyytyä viiteen artikkeliin?

Siinäpä enimmät. Ai niin, ainakin perjantaina tuli Chydeniuksen avoimessa opiskelleille sähköpostiin kyselyitä talven aikana käydyistä kursseista ja opintokokonaisuuksista. Muistakaahan kaikki vastailla, mielipiteenne ovat tärkeitä kun Chydeniuksen avoimen ensi talven opintoja suunnitellaan. Ennakkkotiedot ensi talven opinnoista ovat jo nettisivuilla nähtävissä.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, vaikka sää hieman muuttuukin epävakaisemmaksi. Malttaapahan paremmin keskittyä jäljellä oleviin opintoihin. :)

-Sanna-

0 kommenttia

Mistä sitä hidasta elämää voi hankkia?


Aluksi haluan päivän verran myöhässä muistaa kaikkia teitä, jotka eilen 7.5. vietitte lapsettomien lauantaita. On kipeä asia, jos toivottua lasta ei hartaasta toivomuksesta huolimatta voi saada. Tänään 8.5. haluan toivottaa hyvää äitienpäivää erityisesti kaikille enkelilapsien äideille. Iso halaus sekä teille lapsettomille, että lapsenne menettäneille.

Tällä viikolla huomasin että kevät tuli, eikä aika riitä enää sitäkään vähää kuin talvella. Viime kevään pihatyölintsaus paljastuu, kun narsissit kasvavat enää pelkkää lehteä eivätkä suostu kukkimaan. Olisi pitänyt jo vuosi sitten nostaa kaikki ylös ja jakaa sipulit. Muutenkin kukkapenkit näyttävät siltä, että perennojen sijasta kasvatan niissä sammalta ja juolavehnää. Vaan kun ei kaikkeen repeä, niin pärjätköön vielä hetken aikaa. Eilen saatiin sentään polttopuut pienittyä, klapikone on loistokeksintö.

Kaikki edistyy, vaikka vauhti ei vieläkään päätä huimaa. PSYA140 vol.2 on viimeistelyä vaille valmis, eli otsikointi ja sisällysluettelo ovat vaiheessa. Aivan kaikkea en kirjoittanut uusiksi, vaan säästelin valittuja paloja alkuperäisestä. Myös tieteellisen toiminnan perusteiden virhepäätelmät on jotenkin hahmoteltu aaneloselle eilisen Bondin alkumetreillä. Jospa sitä repisi itsestään irti niin paljon, että viimeistään huomenillalla pääsisi molemmista erilleen.

PSYA190 artikkelikatsaukseen sain viimeinkin etsittyä viisi artikkelia ja niille kaksi varakappaletta. Varakappaleista toinen pääsee heti käyttöön, tarkemmin lukiessani havaitsin poimineeni aluksi vahingossa kaksi meta-analyysiä, vaikka niitä saisi olla vain yksi. Uuden vara-artikkelin paikka on siis avoinna, mutta tarve ei ole akuutti. Ajattelin myös odotella tutorin kommenttia asiaan (ja anteeksi, tulin lähettäneeksi yhdestä artikkelista pelkän abstraktin, kun artikkeliteksti oli lähes samoin nimetty). Tämän viikon ohjelmassa siis englanninkielisiä tutkimusartikkeleita ja kännöstöitä.

Vaan nyt tämä lähtee naapuriin kahville, sen verran pitää välillä löysäillä.

Leppoisaa lämmennyttä kevättä!

-Sanna-

0 kommenttia

Kulopaloa ja piikkejä pistäviä

Nonni. Viikko meni, kaikenlaista tuli tehtyä. Illat on saanut mukavasti kulumaan kun on haravoinut pihaa vähän kerrallaan, aina sen verran mitä se on päivän aikana ehtinyt kuivahtaa. Viimeisiä raavittiin lauantaina. Lauantaina iski myös sisäinen pakko poltella urakalla ruohoa. Maailma ihan musteni silmissä. Mahtavaa! Moisesta riemastuneena siirryin tänään kovempiin haasteisiin, ja nyt on pistojälkiä käsivarsissa. Olo on vallan mainio, kun vilkaisee ikkunasta mitä on saanut aikaiseksi: kulottunut maa vihertää tuota pikaa, valamonruusuaidanne on kaventunut taas siedettäväksi. Juhannusruusun kimppuun käyn joku toinen kerta, rajansa kaikella. Myös mökkitontti odottaa vielä aikaa parempaa: sitä, jota tuskin aivan piakkoin koittaa.

Niin ne opinnot - ne ovat saaneet levätä suhteellisen rauhassa. Virhepäätelmät haahuilevat edelleen autuaassa aikaansaamattomuuden tilassa, kun olen koettanut keskittää vähäisen jäljelle jääneen laatuajan kliinisen psykologian uudelleentarkasteluun. Kirjallisuuden valitut palat on nyt käyty uudelleen läpi, muistiinpanot tarkennettu ja vakaa aikomukseni on saada nousuviikolla polkaistua versio kaksi liikkeelle. Tieteellinen toiminta saa nyt luvan odottaa vielä hetken, ei se siitä enää happane. Kiire on mielentila, jota koetan kaikin keinoin vältellä.

Niin, ja kesäkukkien siemenetkin sattuivat silmään jääkaapin munalokerosta. Kerkesin sentään laittaa multiin ennen juhannusta, mahdollisesti kukkivat jo elokuun lopussa, ehh... Niin että miksi munalokero? Ei liian kylmä, ei liian lämmin, eikä sillä muutakaan käyttöä ole.

Pienestä pohjoisesta ilmavirtauksesta huolimatta: ihanaista toukokuun alkua, kesä on jo ihan liki!

-Sanna-

0 kommenttia

Myötä- ja vastamäessä


Tämä viikko on ollut opinnollista keikutusta. Tieteellisissä toiminnoissa olen edennyt vaiheeseen jossa puuttuva elementti ovat virhepäätelmät. On muuten vaikeaa, kun niitä pitää keksimällä keksiä. Tai sitten kysymys on vain siitä, että yritän väkisin keksiä mahdollisimman hienoja esimerkkejä. Pitäisi varmaan antaa luovalle laiskuudelle hieman enemmän tilaa. Tämä oli viikon positiivisin puoli.

Onhan se tietysti tavallaan positiivista sekin, että kliinisen psykologian arvolause tuli Korppiin tiistaina. Menihän se läpi - mutta arvosanaa katsoessa tuntui siltä että olisi ollut parempi saada se takaisin työstettäväksi jo viikkoja sitten.

Lukemispäiväkirjan kirjoittaminen menee aina vain hankalammaksi, mitä useamman niitä rääpii kasaan. Olen monta kertaa saanut nuhteita siitä, että etenen liikaa kirjan "juonen" mukaan, enkä yhdistele asioita eri osista riittävästi. Tällä kertaa yritin saada aikaiseksi koko kirjan eri osa-alueet yhteenvetävän koosteen. Ei hyvä. Olisi nimenomaa ollut suotavaa edetä kirjan mukaisessa marssijärjestyksessä. Seuraavan viikon osalta opintosuunnitelmat menivät hieman uusiksi. Lukemispäiväkirja jaksosta PSYA140 palaa prioriteettina työn alle, koska arvosanaa on pakko saada edes vähän ylöspäin. Nykyiselläkin keskiarvolla hirvittää hetkittäin ajatella hakemista tutkinto-opiskelijaksi. Nyt olis muuten tosi rellevää omistaa sellainen T-paita, jossa lukee ahistaaahistaaahistaa kymmeniä kertoja peräkkäin. :)

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että pääsiäisen aikaan olen pyrkinyt unohtamaan opinnolliset asiat aika totaalisesti. Eilispäivä meni porukalla mökkitonttia raivaillessa, illalla oli sen verran väsy ettemme jaksaneet kiinnostua kokosta keittiön ikkunasta suoritettua vilkaisua enempää. Näytti se syttyneen, puiden takaa kajasti.

Tässäpä ne tärkeimmät. Koetan taas nousuviikolla saada päätä kasaan, viikon päästä raporttia siitä miten se onnistui. Vai onnistuiko?

Rauhallista pääsiäisen jatkoa!

-Sanna-

0 kommenttia

Selkä ei pelitä, mutta muuten kulkee.

Eilen paukahti siis selkä. Alaselästä kaikki lihakset ihan kovina, jumissa, kaput. Tänäänkään ei kannata yrittää sukkia jalkaan kuin tukevasti tuolilla istuen, ja silloinkin on syytä olla riittävän lääkityssä tilassa. Vähän aikaa kun istuu paikallaan, on liikkeellelähtö hieman hankalaa. Toivottavasti tämä huomiseen mennessä helpottaa sen verran että pääsen sujuvasti siirtymään kustannuspaikalle. Vielä parempi tietysti, jos illalla onnistuisin lähtemään sieltä poiskin.

Opinnolliselta kannalta Tieteellisen toiminnan perusteet alkaa hiukan jo sytyttämään pärettä hirren raossa, vielä en ole päässyt hehkulamppuaikaan. Loisteputkivalaistumista tuskin tämän kurssin osalta tapahtuu. Kaksi osatehtävää odottaa puhtaaksikirjoitusta, jäljellä kaksi pidempää esseenomaista juttua (pari sivua per kappale) sekä virhepäätelmäesimerkit. Meni sitten tässä kumminkin talteen se aika, jota en voinut käyttää alkuperäissuunnitelman mukaan kasvihuoneen uudelleenmuovittamiseen ja siemenkylvöihin. Asiasta kukkapurkkiin, eihän tästä tieteellisyydestä tarvitse tehdä käsitekarttaa??? Joka nuoleen ainakin voisin kirjoittaa "Ehkä tai sitten ei". :)

Psykologian aineopintojen viimeinen tutor-tapaaminen maanantailta on valitettavasti peruuntunut. Harmi, toivoin todella näkeväni porukkaa pitkästä aikaa, kun en ole ehtinyt koko talvena ainoallekaan luennolle tai ryhmäkokoontumisiin. Nyt vuorostaan muilla on omat kiireensä. Jään siis itsekseni pohtimaan artikkelikatsaukseni mahdollista aihetta. Ei iso hätä.

Keskimmäisen kanssa muuten pääsimme tänään iloiseen konsensukseen aiheesta "mikä lemmikki meille hankitaan". Käärmeet, liskot ja muut allergiaystävälliset elukat on suureksi ilokseni hetkeksi työnnetty syrjään täydellisen ratkaisun tieltä: lihansyöjäkasvi. Siemenostoksille internetin ihmemaailmaan suuntaa hän. Tätä voi tämäkin äiti peukuttaa. (Ei toki liskoissa ja käärmeissä mitn vikaa ole, mutta kuolleet hiiret pakastimessa ja toukkaviljelmät eivät tunnu oikein omilta.)

Oikein ihanaista keväistä viikkoa teille kaikille!

-Sanna-

3 kommenttia

1+2=3


Lauantaiaamuna koin positiivisen yllätyksen tarkistellessani sähköpostiani: sain hyväksytyn arvosanan sekä suullisesta (2 op) että kirjallisesta (1 op) ruotsin osatehtävästä. Hieno homma, kolme lisää kotona.

Vähemmän loistokasta on sen sijaan ollut tieteellisten tutkimusmenetelmien kivikkoinen polku kohti kirjallisen ilmaisun muotoa. Paperilla on hataria ranskalaisia viivoja, epämääräisiä viittauksia tyyliin "tarkista kirjasta" ja paljon keltaista korostusväriä. MELKEIN kaksi osatehtävää on jo MELKEIN siedettävässä ilmaisullisessa muodossa. Läpyskä "Johdatus tieteelliseen ajatteluun" lienee kohta hiirenkorvilla. Loppuja tehtäviä vältelles.... pohtiessani olen notkunut VPN:n jatkona erilaisten psykologian tieteellisten aikakauslehtien sivuilla tutkimusartikkeleita metsästellen.

Olo on melkein kuin lapsella karkkikaupassa, eli ongelmana ei ole kiinnostavien artikkeleiden puute, vaan se, että nyt pitäisi pystyä rajaamaan kohde, josta artikkelikatsauksen haluan tehdä. Sinänsähän noita on aika raskasta lukea, kun niissä on hirvittävän pitkään ja pilkuntarkasti selitetty tutkimuksen taustat, menetelmät ja muut oleelliset yksityiskohdat, mutta sitäkin urakkaa olisi hyvä jo saada aloitettua. Mielenkiintoisimpia olen laittanut levynreunalle talteen, täytyy niistä sitten etsiä viisi yhteensopivaa.

Kukkiin on mullat vaihtamatta ja ikkunat huutavat talven jälkeistä pesua yltä, päältä ja välistä. Ehtii kyllä joskus, mutta nyt isken akuuttiin ongelmaan ja siirryn päivittelemään ikivanhan Radeon 7000-sarjan näytönohjaimen ajuria ja pelkän pahoin, että uuden pöytäkoneen hankinta on lähempänä kuin nurkan takana.

Katellaan taas tuonnempana,

-Sanna-

0 kommenttia

Tieteellisen toiminnan perusteet (FILY019 / 3 op) ja ymmärtämättömyyden sietämätön keveys

"Aristoteelisen tieteenkäsityksen mukaan kunkin tieteenalan ensimmäisistä premisseistä eli aksioomista ovat dedusoitavissa teoreemat siten, että deduktio on demonstratiivinen." Selevä juttu! :p

Olen siis palannut takaisin Tieteellisten tutkimusmenetelmien lukemistojen pariin. Viimeksihän uuvuin jo Arkhimedeen totuuskäsityksestä. Tällä kertaa olen jo hieman pidemmällä, suomenkielisen läpyskän (elämäni hitaimmat) 99 sivua sain luettua eilen, tänään olen silmäillyt Chalmersia. Aion siis mennä siitä, mistä aita nähdäkseni on riittävän hajalla, ja tehdä kirjalliset tehtävät pääosin Haaparannan ja Niiniluodon niteen pohjalta. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että rima asetetaan edelleenkin niin korkealle, että sen voi alittaa ryhdikkäästi ja suorin vartaloin.

Kliinisen psykologian tehtäväkokonaisuuden sain viimeinkin lähetettyä alkuviikosta. Meni miten meni, mutta ei sitä loputtomiin voi hautoakaan. Työstämisohjeita odotellessa ehdin ehkä, mahdollisesti, sisäistää tieteellistä toimintaa. Akademisk svenska -jaksonkaan osalta tietoa mahdollisesta kurssin läpäisemisestä ei ole vielä tullut. Sitäkin odotellessa: nyt alkaa jo jännittää. O_o

Tässäpä tällainen keväinen totuuden siemen, pätee myös opiskeluun: http://www.hs.fi/fingerpori/1135264872627

Terkuin

-Sanna-

0 kommenttia

Mindmapping across the huge vacuum between my ears


Sinne meni. Tämä viikko nimittäin. Kliininen psykologia ei mennyt vielä minnekään. Kaikki on muuten kasassa, mutta rakkain osuus on taas jostain syystä jäänyt viimeiseksi. Siis taas kerran se käsitekartta. No mind, no map - vai oliko se että no map, never mind? Aivan sama, paljosta ei enää ole kiinni. Laatikot, nuolet ja hatarat selitykset on jo käsityöpaperilla kokonaan ja wordissa osittain. Nou hätä, aikaahan on vielä viikko.

Ja ei kun jatkamaan...

-Sanna-

0 kommenttia

Kevätväsymys...?

Kolmantena keväänä sen jo tunnistaa. Valmista ei tule niin mistään, ja tuntuu siltä että opintoja ei halua edes ajatella. Tällä viikolla ainut aktiivinen teko oli ruotsin loppukoe. Sekin meni miten meni, jumittuneesta niskasta johtunut kolmatta päivää jatkunut päänsärky ei kenties ollut paras mahdollinen olotila kyseiselle torstai-illalle. Ainut ajatus oli että lissää lääkettä, käy kipiää kun silimät liikkuu. Uusintakutsua ootellessa, mikäs tässä. 8/

Kokemuksen syvällä rintaäänellä: tämä uskon ja innostuksen puute on väliaikaista ja väistyy muutaman viikon rauhoittumisen jälkeen. Tää on niin nähty!

Psykiatrian kirja tuli, puuttuneet muutamat sivut on silmäilty läpi ja luentotehtävään lisätty pari korjausta. Vuorossa läpiluku, lähdeviittausten kunnollinen merkintä (numerot 1 - 11 eivät taida edelleenkään riittää) sekä liitteeksi tuleva taulukko. Seuraavaksi pitäisi pitkästä aikaa käydä läpi lukemispäiväkirja ja kirjoittaa siitä osia uusiksi sekä laatia ikuisen "innostukseni" kohteena oleva käsitekartta. Niillä eväillä voisi lähteä kokeilemaan kuinka kliinisen psykologian jakson kanssa käy. Ja aikaahan on edelleen kaksi viikkoa - luetaan kaksi viikonloppua ja ruokatunnit. Tämän kun saisi kunnialla läpi, niin psykan aineopinnoista olisi jäljellä enää valinnainen PSYA190. Aluksi ajattelin sosiaalipsykologiaa, mutta MDLinx sai vielä harkitsemaan josko kuitenkin artikkelikatsaus... Osa artikkeleista on täysin vapaasti luettavissa, osan saa auki Yliopiston verkossa tai kotoa VPN-yhteydellä. Kannattaa kurkata, asioita voi lamoa aihealueittain mikä nopeuttaa hakemista. Niin että joo, kaikenlaista taas suunnitteilla, kunhan vaan intoa taas ilmestyisi jostain. Tilattu on.

Eipä tässä suurempia, aurinko paistaa, räystäs tippuu ja titityyt ei kun paranee. Viikon päästä uudet kootut selitykset.

Terkuin,

Sanna

0 kommenttia

Tähän pitäisi taas keksiä jotain nasevaa, vai?


No, mutta kun en keksi. Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla ammentaa, totesi jo vanha kansa aikoinaan.

Ruotsin osalta tunnelin päässä on jo valoa. Toivottavasti se ei ole se kuuluisa vastaantuleva juna, mutta jäljellä kumminkin enää "vain" kirjallinen osuus. Tosin palautetuissa harjoitusteksteissä sinikynän määrä on ollut vakio eikä lainkaan vähenemään päin, joten eipä siitäkään nyt sitten varmaksi voi sanoa että onnistuuko vaiko eikö. Kuitenkaan tuo kirjallinen osuus ei hermostuta läheskään niin paljoa kuin suullinen. Vaan sehän tässä suomalaisessa kieltenopiskelussa onkin se suurin vika, että puhumista vältellään viimeiseen asti. Sitähän voi vaikka tulla virhe, jos yrittää ihan vieraalla murteella tulla toimeen. Kirjoitettuna siitä ei tiedä kuin lukija.

Psykologian luentotehtävästä puuttuu edelleen osa, jostain syystä töihin paluu loman jälkeen on jättänyt opinnot taas autuaaseen roikkumisen tilaan. Kuten kuvasta näkyy, lomasijainen ei ollut jaksanut hoitaa hommia vaan oli uupunut kesken matkan. (Se siitä tulee, kun vanha lehmä korvataan uudella naudalla.) Lisäksi asiaa hankaloittaa se, että palautin lähdeaineistoon kuuluvan Duodecimin kustantaman Psykiatrian ja unohdin ottaa valokopion osasta sivuja. Uutta lainaa ei tähän hätään saa mistään, joten tilasin kyseisen opuksen vaikka kukkaron kohdalla kouraisikin. Oli siinä sen verran mukavaa juttua, että varmasti löytyy paljon uusia mielenkiintoisia ongelmia, ja ihan omasta päästä. Takaraja tehtävän palauttamiseksi taisi olla 4.4., joten enköhän kumminkin siihen mennessä jotain saa aikaiseksi. Ehkä, mahdollisesti...

Seuraava ohjelmanumero pyykin pesu. Ihan varmasti likapyykki lisääntyy pimeässä, ei sitä muuten voi selittää että pohja ei koskaan tule vastaan.

Kummaillaan taas viikon päästä!

-Sanna-

0 kommenttia

Powerpoint-sulkeisia ja luomisen tuskaa

Lomaviikko on lipsahtanut lopuilleen, ja ainakin osa siitä mitä oli suunnitelmissa on myös valmiina. Ruotsin esitelmän kirjallinen hahmo on kuosissaan pp-esitystä myöden. Toivottavasti ei iske viime hetken paniikki säätää ja vääntää, koska se ei yleensä tiedä kovin hyvää. Kun vielä ehtisin harjoittelemaan kerrankaan koko homman kunnolla suullisesti läpi enkä vain päässäni, niin hyvä! Josko vaikka jossain välissä työmatkalla, siinä ei ainakaan ehdi lukemaan suoraan paperista. :)

Myös luentotehtävä alkaa olla aika mukavasti kehillään. Tekstistä arviolta 2/3 alkaa olla paperilla. Suurin jäljellä oleva työ lienee taulukon laatiminen erilaisista interventioista/terapiamuodoista, niiden käyttöalueista, työkaluista sekä niille asetettavista tavoitteista ja päämääristä. Teksti on kuitenkin tällä kertaa valunut paperille mukavasti, eikä kirjoittamisessa ole tullut kiusallista väkisin vääntämisen tunnetta missään vaiheessa.

Alkavan viikon kalenterissa ovat kaksi viimeistä ruotsin ryhmän kokoontumista, jonka jälkeen jäljellä on enää loppukoe. Äkkiä tämäkin aika on mennyt, vastahan sitä kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa. "Pakkoruotsi" ei ole tuntunut lainkaan niin kauhealta kuin aluksi kuvittelin. Suosittelen todella lämpimästi, surutta sekaan vaan heti kun mahdollista.

Ja mitä siihen luomisen tuskaan tulee, se on ollut ihan fyysistä. Kattolumet päättivät tulla ryminällä alas, ainakin suurin osa. Terapeuttista kuitenkin, tavallaan.

Iloitaan auringosta! ☀

-Sanna-

0 kommenttia

Lukulomaa!


Tuntuu hiukan oudolta kirjoitella tähän vuorokaudenaikaan. On tässä lomailussa näköjään hyvät puolensa. Yritin kyllä eilen ennen puoltayötä aloitella, mutta nettiyhteys oli täysin tukossa. Kiitos tästä kuuluu kotona pari päivää oleilevalle lukiolaiselle. Viikonloppu ja alkuviikko ovat olleet hiljaisia, nuoremmat pojat ovat olleet isänsä luona lomailemassa eikä vanhin enää hirveästi reuhua. Kumma, etten silti ole saanut juuri mitään opinnollista aikaiseksi. Varmaan sitä on jo niin ehdollistunut jatkuvaan taustameteliin niin että hiljaisuudessa ei enää osaa keskittyä asiaan. :)

Viime viikolla oli parin viikon tauon jälkeen ruotsin lähiopintoja. Iltojen ohjelma oli nyt hieman erilainen, koska kurssiin kuuluvat suulliset esitykset alkoivat. Minusta on mielenkiintoista kuulla, millaisia asioita muut ovat valinneet esitettäväkseen. Viime viikon anti oli jo laaja, avustajakoirista kielikylpykouluihin. Omaa esitystä pitäisi (ehkä) alkaa jo tekemään, aikaa on enää viikko... Aihekaan ei ole vielä viimeisen päälle mietitty. Olen yrittänyt etsiä toistaiseksi parhaalta vaikuttavaan aihe-ehdokkaaseen liittyvää sanastoa ja kuvia. Vielä kun sen kaiken saisi siedettävään suusanallisen ilmaisun muotoon. Hui! Ei kai se auta, laitetaan ns. lääkitys kohilleen ja menoksi. Ai niin, tuli mieleen että olihan se kirjoitelmakin joka pitäisi palauttaa. Sen voisi tehdä alta pois ihan ensin, ja viimeistään huomenna.

Sen verran olen saanut laiskuuttani huijattua, että lukemispäiväkirjan ensimmäinen versio on valmis, ainut mitä siitä puuttuu on (TA-DAA!!!) - käsitekartta! Loistavaa. :( Kyseistä elementtiä vältellessäni taidan ensin väsätä opintojakson toisen puolikkaan valmiiksi. Eilinen päivä meni lukemispäiväkirjan kirjallisissa harjoitteissa, illalla lueskelin muutaman tunnin seuraavaa varten.

Ja jos jotakuta kiinnostaa, miten voivat perheopinnot ja tieteelliset tutkimusmenetelmät: ne ovat saaneet toistaiseksi levätä rauhassa. Käyvät kyllä mielessä usein, eli jos syyllisyydentunteella saisi tehtävää suoritetuksi, niin minulla olisi molemmista jo vähintään kolmonen. 8)

Kevät tulee, IHQ.

Terkuin

-Sanna-

0 kommenttia

Valitettavasti tuote on suljettava - ISO RAIVO!

Että silleen. Puolitoista tuntia ja kaksi sivua tekstiä harakoille, kun MS Office ei kestänyt PTSD-oireilua. Kai sille sitten iski fronttraumaattinen stressireaktio. :/

Onneksi oli paperituloste ajalta hetkeä ennen katastrofia ja aiempi puolivalmis versio sähköpostiluonnoksissa tallennettuna ettei tarvi ihan nollilta aloittaa uusiksi. Mutta vasta huomenna, nyt ketuttaa vielä liikaa.

Tallennelkaa tekstejänne!

-Sanna-

0 kommenttia

Kirvesvartta!

Hei,

viikko on kulunut - johonkin? Maailman laiskin blogiskelija-opiskelija iskee jälleen...

Lukemispäiväkirja on edelleen ns. vaiheessa, raakatekstiä jokusia sivuja. Tietysti voisin väittää, että hyytävä talvi on autoni iskunvaimentimien ja jarrujen lisäksi jäädyttänyt myös rajallisen aivokapasiteettini, vaan väite tuskin menee täydestä. Olen kyllä ajatellut kyseistä lukemispäiväkirjaa hyvin paljon, mutta koska ajattelutoiminta on tapahtunut pääosin työmatkojen aikana ei kaikki ole ehtinyt paperille asti. Kas, kun ajaessa on paha tehdä muistiinpanoja, joten puolet ehtii unohtaa ennen kuin pääsee illalla koneen viereen. Oikeasti, autoillessa Toholammin ja Ylivieskan välillä ehtii laittaa aika monta ajatusta järjestykseen ja siirtää siitä myöhemmin paperille. Huomattavasti hiljaisempaa kuin kotona ja kuulee omat ajatuksensa.

Olin määrittänyt itselleni takarajaksi lukemispäiväkirjan + luento-opetuksen alustavalle raakaversiolle tiistain 22.2., mutta näillä näkymin se ei taida ihan totetutua. Itselleni armollisena totean, että viikolla 9 on jo talviloma. Siinä välissä viimeistään on aikaa paneutua näille töin.

Alkavalla viikolla onkin pitkästä aikaa ruotsin opintoryhmän kokoontuminen. Enää on jäljellä neljä lähiopetuskertaa ja loppukoe. Ihan mukava päästä taas kuulostelemaan millaisia tunnelmia muilla on.

Loppu"kevennyksenä" elämän perustotuuksia aiheesta Äiti. :)

Terkuin,

-Sanna-

0 kommenttia

Luentotallenteita ja päällekkäisiä lähiopintoja


Hei,

takana on kovin kylmä viikonloppu eikä sääennuste lupaile edes lähiviikoille leppeitä kevättalven päiviä. Tuskan helpottamiseksi pikkasen liiankin kesäinen kuva. Rouvan ilta-aika kulunee nousuviikolla tiiviisti pannuhuoneessa, vaikka olisikin aiheellista paneutua kliinisen psykologian lukemispäiväkirjan valmiiksi saamiseen ja luento-opetustehtävän aloittamiseen. Luentotallenteet sain katsottua läpi viikolla (tai viimeisimmän kokonaan loppuun vasta lauantaiaamuna) sekä tulostettua tehtäviin liittyvän muun lähdeaineiston. Tulostenivaskaa en ole vielä edes silmäillyt, mutta aika vähistä aineista pitäisi soppa saada keitettyä kokoon. Ei kovin montaa kymmentä sivua keittokirjaa.

Lauantaina tein toista viikkoa laukussa maanneen ruotsin kotitehtävämonisteen. Tänään oli tarkoitus vielä saada paperille toisena kotitehtävänä oleva noin sivun kirjoitelma omista opinnoista Chydeniuksen avoimessa yliopistossa, på svenska naturligtvis, mutta se on vielä hyvänä aikeena. Iltahan on vasta keski-iässä, joten ehkä sitä sitten seuraavan pyykkikoneen täytön jälkeen. Toisaalta, koska elämä ei ole pelkkää opiskelua, voisin myös käyttää sen ajan siemenkuvastojen hipelöimiseen ja haaveostoslistojen laatimiseen... Puutarhaterapiaa! :)

Aina välillä ihmetyttää, kuinka muut saavat opintonsa sopimaan limittäin, lomittain ja poikittain kauniisti omiin aikatauluihinsa. Minulla näitä samanaikaisia läsnäoloa vaativia opintoja on minimaalisen vähän, eikä silti onnistu. Psykologian luento-opetustehtävän tiimoilta olisi todella hauska pitkästä aikaa osallistua ryhmäkokoontumiseen, mutta se taitaa jäädä väliin tällä(kin) kertaa. Juuri samalla illalle osuvat ruotsin opinnot, eikä jakomielisyyteni ole vielä edennyt sille asteelle että voisin hajautua kahteen luokkaan samanaikaisesti. Viime vuonna englannin opintojen kanssa kävi juuri samalla tavalla, silloin lintsasin englannista... Jollei nyt onnistu, niin täytyy sitten katsoa josko huhtikuussa pääsisin osallistumaan näillä näkymin viimeiseen tutor-tapaamiseen syksyllä 2009 aineopintonsa aloittaneille.

Tähän väliin mukillinen kahvia ja pyykit koneeseen. Katellaan sitten viikon kuluttua kuinka homma sen jälkeen eteni.

Terkuin,

-Sanna-

0 kommenttia

Verkkoluento pitkästä aikaa- ja huti!

Hei,

tämä viikko oli hieman edellistä kevyempi, vain tiistai-ilta meni ruotsin lähiopetuksessa. Alkavalla viikolla pitäisi paneutua annettuihin kotitehtäviin sekä alkaa pohtimaan myös suullisen esityksen aihetta. Mistä ihmeestä sitä voisi puhua edes suhteellisen sujuvasti kymmenen minuuttia, paitsi ehkä itsestään - mikä tuskin kiinnostaa ketään. Vanhimmainen esitti pokkana, että puhu kivistä... Mitäs niistä, ne on kovia ja aina väärässä paikassa suunniteltuihin pihatöihin nähden. Eipä niistä sitten muuta. Kurssissa on tässä välissä muutaman viikon tauko, niin että asioita ehtii miettiä toisenkin tovin.

Tänä viikonloppuna opiskelu on jäänyt vähemmälle, kun lapset olivat kotona. Kurssi-iltoina lastenhoito on ulkoistettu tummulle. Samainen tummu hoitaa myös lasten noutamista koulusta ja iltapäivähoidosta sekä muita pakollisia arkiasioita joita en työn takia itse pysty tekemään. Ilmeisen liikakuormituksen välttämiseksi totesin, että jätän kliinisen psykologian luennon yliopistokeskuksella väliin ja katselen tallenteet Kopasta ensi viikonloppuna. Toivottavasti ne ovat silloin jo sinne ehtineet: muutoin täytyy kokeilla katselemista yöaikaan, mikäli urakka siirtyy arkipäiville... Eri asia sitten, tajuaako kuulemastaan yhtään mitään enää iltayhdeksän jälkeen. :) Harmittaa, mutta aina välillä on pakko joustaa. Olisi ollut todella mukava tavata muita psykologian opiskelijoita pitkästä aikaa. Onneksi kuitenkin opintotavatkin joustavat.

Viikon horrorista vastasi Koppa: luentoon liittyvät lähdeaineistot eivät halunneet aueta. Kylmää kyytiä, kun ilmoituksen mukaan oikeuteni eivät riitä. Epätoivo kasvoi, kun edes VPN-yhteys ei avannut lähdetaivasta. Yliopistokeskukselta tuli Sannalta paluuviesti että kyllä linkit hänellä aukeavat. Auts, kun kävi kipiää! Illemmalla uusi yritys tuotti tulosta: ilmeisesti olin yrittänyt latailla siinä kohden kun kaikki linkit eivät olleet vielä ihan valmiit (naisen logiikalla tämä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta).

Tämä siirtyy nyt köökiin, ennen kuin pasteijat palavat karrelle, muffinsit ehdin jo pelastaa. Linkkinä Leeviä, asenne kohdallaan. :D

Katellaas ensi viikonloppuna, miten luentotallenteiden kanssa kävi.

Terkuin,

-Sanna-

0 kommenttia

Tautinen viikko, ja pari opintopistettä lisää :)

Hei,

viikko on ollut virologinen ilotulitus. Nuorimmaisen kuume kesti viikon, ja terveyskeskuskäynnin, nieluviljelyn ja yhteispäivystyskäynnin lopputulos oli, että korvatulehdushan se. Elämänsä toinen, ainoana oireena kuume. Kuumekouristusten pelossa öitään valvonut emo saa nyt levätä rauhassa. Keskimmäisen kurkkukipu ja yskä siirtyi myös äitiin, jolla muiden oireiden mukavana lisänä on valuva nenä ja jatkuva aivastelu. Näillä eväillä oli siis ratkiriemukasta viettää kaksi iltaa ruotsin opintojen parissa. Tiistai vielä menetteli, mutta torstaina tuli oltua jo enemmänkin hämärän rajamailla. Fiksu ihminen olisi sairastanut kotona...

Vaan pientä hopeareunusta tässäkin hengen konkurssissa: mummopsykologian arvosana pamahti postilootaan. Arvostelussa oli riemastuttavaa, että tällä kertaa sain pyyhkeitä liiasta omasta pohdinnasta enkä sen puutteesta. Olisi kuulemma pitänyt sitoa tekstiä tiukemmin faktoihin - ensimmäistä kertaa tuli tällaistakin palautetta. Nythän ei tarvitse löytää enää kuin se kultainen keskitie! Eikä onneksi tarvinnut käsitekarttailla moneen kertaan...

Perjantai-iltana yritin sisäistää kliinistä psykologiaa (hitaasti, liian hitaasti...) ja lauantai-iltanahan ihmisellä ei kerta kaikkiaan voi olla parempaa tekemistä kuin ruotsin kirjoitelmat. Tänään oli tarkoitus jatkaa psykologialla, mutta tuli sitten kaikenlaista muuta. Ehtiihän tuota iltalukemisena vielä muutaman sivun silmäilemään.

Ei tämä kuitenkaan ihan pelkkää tautia ja puurtamista ole ollut, arjessa aina sattuu ja tapahtuu kaikkea pientä ja mukavaa. Siitä pitävät pojat huolen, jos ei muuten niin laulamalla mammalle Leeviä uusin sanoin:" Sä olet tarpeeksi lihava..." Sekaan mahtuu myös tädin 50-vuotissynttärit lauantaina ja mukavia hetkiä oman kullan vieressä. Niillähän sitä taas kummasti jaksaa.

Seuraavaan kertaan,

-Sanna-

0 kommenttia

Armasta arkea, ja vähän opiskeluakin siinä sivussa

Mihin näitä viikkoja oikein menee? Taas on sunnuntai, ja tuntuu ettei ole edennyt metriäkään tyvestä latvaan.

Tiistai-ilta kului ruotsin opintojen parissa, ja siihen liittyviä kotitehtäviä olen vilkuillut viikonlopun aikana. Osittain jopa tehnytkin... Kotona on riittänyt lumitöitä ja muita mukavia kodinhoidollisia toimia siihen malliin, että psykologian luvut ovat jääneet turhan vähälle huomiolle. Tieteellisen toiminnan perusteet taasen - no jaa, onhan sitä aikaa vielä runsaasti jäljellä.

Kun nyt saisin valmiiksi tuon kliinisen psykologian opintojakson, niin voisin aloitella perheopintoja. Ihan ensimmäiseksi ajattelin katsella johdatusluentoja ja vasta niiden perusteella valita luettavat kirjalliset materiaalit PEOP010:n suorittamiseen. Myös isyysluentojen luentotallenteet oli lisätty Koppaan, niistä saattaisi olla hyvä jatkaa.

Ensi viikolla ruotsin opinnot haukkaavatkin kaksi iltaa. Vaan mitäs pienistä, vieväthän ne kohti kolmea upouutta opintopistettä. =)

Viikon päästä uudet kootut selitykset, siihen asti mukavia talvisia hetkiä jokaiselle päivälle!

-Sanna-

0 kommenttia

"Svenska är roligt och jag ska lär mig!"


Så där... Alku meni odotettua paremmin. Ryhmä oli mukavan rento, ja Laikon ja avoimen ryhmien yhdistelmä tuntui toimivalta. Ehkä tämä tästä: ainut ongelma on taas kerran se varttitunnin suullinen esitys, jonka olen onnistunut aina vetämään suorin vartaloin reilusti alta riman. Parempi kun ei vielä mieti moista.

Psykologiassa olen koettanut laiskahkosti rääpiä läpi Davisonin ja Nealen opusta. Työviikko on ollut sen verran vauhdikas vuodenvaihteen kiireineen, että iltasella silmät kyllä liikkuvat riveillä mutta tieto ei tavoita harmaata massaa. Viikonloppukin hurahti yhtäkkiä jonnekin. Kuuluukohan minkään puolueen ohjelmaan kolmepäiväinen työviikko? Tiistaista torstaihinhan ne työt oikeasti tehdään kumminkin, maanantai ja perjantai voitaisiin suosiolla lisätä viikonloppuun - kansantaloudelle tällä voisi tietysti olla jonkinlainen negatiivinen merkitys... =)

Tietty joo, tieteellisten tutkimusmenetelmien kirjat ja opintokirje tuijottavat syyttävinä tulostepinon alta minne olen ne yrittänyt piilottaa. Jatkan sitten kun olen ensin toipunut Arkhimedeen totuuskäsityksestä: "Sanoa siitä, mikä on, että se ei ole, tai siitä, mikä ei ole, että se on, on epätotta, kun taas sanoa siitä, mikä on, että se on, tai siitä, mikä ei ole, että se ei ole, on totta." Lause on parhaimmillaan luettuna puoliltaöin, silmät harittaen.

Tähän lopuksi sitten "pakkoruotsia" malliin Eva D., med text, naturligtvis. ;p

Tästä sit jatketaan!

-Sanna-

0 kommenttia

Mihinä sitä rupiais?


Kas kun aika on rientänyt, viime kerrasta on jo hieman liian pitkä aika. Mutta talteen tämä toista on viikkoa mennyt, että sikäli.

"Mummopsykologian" lukemispäiväkirja + verkkotehtävä on valmis ja lähetetty ensimmäiseen arvioon. Eipä ole senkään valmistumista kiireellä pilattu. Tämä oli ensimmäinen tehtävä, jonka palautin Kopan kautta. Hieman jäi aluksi sellainen olo että meniköhän se nyt sinne varmasti, mutta näyttää siltä että ainakin tiedosto on saanut merkinnän tarkastettavana peräänsä. Lienee siis päätynyt oikeaan paikkaan. Myös yhdistelmätehtävän kansilehti ja molempien tehtävien yhdistäminen samaan asiakirjaan ja niiden erottaminen selkeästi toisistaan mietitytti, mutta palautetta tullee siltäkin osin aikanaan. Ainakin sitä pyysin.

Psykologian aineopintojen osalta rusinapulla-menetelmä alkaa olla pullavaiheessa. Ensin siis ronkitaan seasta rusinat, jotka eivät luonnollisesti kuulu pullaan (ne jaksot jotka eivät tunnu niin hohdokkailta) ja vasta niiden jälkeen nautitaan itse pulla, eli paras osa. Jäljellä siis vielä valinnainen jakso sekä kliininen psykologia. Kliinisen kirjat sain jo lainattua, mutta ikäväkseni tämäkin urakka alkaa kumisulkeisilla. Lisää suhteestani kirjaston kirjoihin ja alleviivauksiin löytyy tästä aiemmasta avautumisesta.

Koska Kopasta alkoi pohja paistamaan sangen ikävällä tavalla, ilmoittauduin viimeinkin moneen kertaan mainitsemiini perheopintojen perusopintoihin. Ikäväähän se on jos lysti kesken loppuu.

Torstaina alkaa Akademisk svenska, ja työpaikalla työkaveritkin saavat ilon osallistua: avokonttorissa olen "pakkoruotsintanut" lähipöytiä radio Vegan suosiollisella avustuksella. Jossakin välissä havahduin myös siihen ikävään tosiasiaan että aika (tai paperinkeräys) on vienyt ruotsin sanakirjani. Vaihtoehto A on hankkia uusi, vaihtoehto B raahata tunneille mukaan kannettavaa jolla on asennettuna sanakirjasovellus. Olen taipumassa A:n kannalle, kirja saattaisi olla pidemmän päälle käyttökelposempi hyödyke. Onneksi ruotsinopinnot jakautuvat hieman pidemmälle ajalle eikä lähiopetusta ole edes joka viikko. Muistissa on viime talven ajorumba, kun tuli rullailtua parisataa kilometriä muutamana päivänä viikossa sen normaalin sadan sijasta, useampana kuukautena. Joskus toivoisi ettei yliopistokeskus olisi niin kovin syrjässä täältä kotikunnasta katsottuna. :)

Tässäpä nämä opiskelulliset kuulumiset tältä erää. Palaillaan taas tuonnempana, luvassa mm. shokkiraportti ruotsin opintojen alkujärkytyksestä...

Terkuin,

-Sanna-

0 kommenttia

Uusi vuosi, vanhat puuhat

Hei.

Sitä on nyssitte joulu lusittu ja vuoden vaihtuminen kärsitty. Kummastakaan tapahtumasta ei aiheutunut perheessämme näkyviä vaurioita. Joulukuusi pysyi pystyssä ja kynttilät muistin melkein sytyttää, joten palovaaraa ei liiemmin ollut. Uusi vuosi vaihtui turvallisissa merkeissä, kun itselleen ei viitsinyt ostaa raketteja ja pienemmät lapset olivat muualla. Kiitos naapureille, heidän siivellään tiesi kelloa katsomatta vuoden vaihtuneen. :)

Mitä noihin vanhoihin puuhiin tulee, niin "mummopsykologia" on edelleen hieman vaiheessa. Raakateksti on kunhan löytyisi paukkuja siihen työstämiseen. Vanhan vuoden puolella tuli myös suunniteltua siirtymistä ruotsinkielisten verkkoaviisien lukemiseen, ja ruotsinkielisiin radiokanaviin kolme varttia suuntaansa kestävien työmatkojen ajaksi. Vielä ei liene liian myöhäistä, eihän? Tässä kohden ei siis mitään uutta tai mullistavaa. Uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt, parempi parantaa tapansa pitkin vuotta. Kun ei lupaa mitään, ei tarvitse itseensä pettyä: pysyy peilikuvan kanssa väleissä.

Sivuaineopintojen kanssa pitäisi tehdä jonkinlainen ratkaisu. Syksyllä oli harmittavaa havaita että perheopintoja ei tällä hetkellä ole mahdollista suorittaa Chydeniuksen avoimen kautta, joten alkuperäistä suunnitelmaa seuratakseni on kenties selkeintä ilmoittautua opiskelijaksi suoraan Jyväskylän avoimeen yliopistoon. Sosiaalityö tai nuorisotutkimus sinänsä ovat ok, mutta eivät tunnu niin omilta. Uskoisin kuitenkin, että asiointi Jyväskylän avoimeen toimii aivan yhtä mallikkaasti kuin Chydeniuksen henkilökunnan kanssa. Nyky-yhteyksillä välimatka ei onneksi ole este. :D

Rouva palaa ruotuun ja jatkaa tekstinkäsittelyn ihmemaassa vielä hetken.

Onnekasta ja oppimisen ilon täyteistä vuotta 2011!

-Sanna-