Pages

0 kommenttia

Voihan meta-analyysi!


Tällä viikolla (muka) ylimääräinen aika on kulunut mukavasti englanninkielisten artikkeleiden tutkimusmenetelmäkuvauksia ihmetellessä. Akuutein ongelma artikkelikatsauksen suhteen on se, etten löytänyt juuri sellaista meta-analyysiä kuin toivoin. Vieläkään ei tietysti ole myöhäistä, koska koko asetelma on siinä vaiheessa että muutamien lukukertojen jälkeen artikkeleiden jäsentely ja asioiden yhdistäminen alkavat hahmottua pään sisällä. Tarkentavia muistiinpanoja on syytä tehdä vielä lisää ja poimia ne oleellisimmat asiat jotka tuntuvat tällä hetkellä puhuttelevan eniten.

Perheopinnot ajattelin aloittaa jo tässä vaiheessa vuotta, eihän ilmoittautumisesta ole kuin vajaat viisi kuukautta. ;) Luentomuistiinpanot on tulostettu ja kaksi kolmesta kirjasta odottaa pöydällä valmiina. Tuumasin tällä kertaa toimia hiukan käänteisesti normaalimenettelyyni verraten ja aloittaa kirjallisuuteen tutustumisella ja vasta sitten katson läpi luennot. Tällä tavalla toivon saavani luennoista mahdollisimman paljon irti.

Ja ne tieteellisen toiminnan perusteet ovat edelleen Suuri Arvoitus. Täytyy toki muistaa, että lähetin vastauspaperit vasta vajaat kolme viikkoa sitten. Realistinen aikataulu lienee ainakin vielä pari viikkoa tässä löysässä hirressä roikkumista tuomiota odotellen. Sillä välin ehtiikin jo tulla kesäkuu, ja ensi syksyn opintotarjontaan Chydeniuksessa pääsee tutustumaan lähemmin. Mitähän mahtaa pitää sisällään esimerkiksi uutuusjakso "Sosiaali- ja psykogerontologian opintokokonaisuus"?

Mukavaa helluntaita kaikille, heilalla tai ilman!

-Sanna-

0 kommenttia

Mittää en oo tehenny

mutta laiskaksi moittivat. Tässäpä kulunut viikko tiivistettynä. Tai siis paljon olen tehnyt, mutta kaikkea muuta kuin opiskellut - ja tämähän ei enää kaikkien näiden kuukausien jälkeen yllätä ketään. Työpäivän jälkeiset kolme - neljä tehollista iltatuntia kuluvat liian nopeasti. Sisällä talossa vallitseva kaaos lienee etäistä sukua alkuräjähdykselle. Aika on siis kulunut jossain ihan muualla, eli pihalla. Haravoidut lehtikasat olen vihdoinkin saanut hukattua kivenkoloihin metsään (omalla tontilla, huom.). Tänään olen onnistunut roskienpolton lisäksi kaivamaan yhdestä ainoasta perennapenkistä ämpärillisen suolaheinää. Joku on laiskotellut viime kesänä... Ensimmäistä kertaa sitten kesän 2006 joku muu kuin minä ulkoilutti ruohonleikkuria tällä tontilla. :)

Kliinisen psykologian uusi arvosana tuli pikavauhdilla, numeron verran ylöspäin tarkistettuna. Vähimmäistavoite siltä osin saavutettu. Tieteellisen toiminnan väliaikatiedotetta saan luultavasti odotella vielä jokusia viikkoja. Ja joo, olen minä kumminkin jokusia tutkimusartikkeleita saanut luetuksi, vaikka iltamyöhällä järki ei tahdo enää oikein luistaa. Miltei toivoisi paria sadepäivää, niin saisi noita opinnollisia asioita taas vähän eteenpäin. Tai sitten ei, viimeksi sadepäivänä kärräsin niitä lehtiä, kun eihän tätä imeläkivestä ole sorvattu. Oikeastaan taidan seuraavaksi ottaa käteen yhden keskenjääneistä tulosteista ja lukea sen vielä tänä iltana loppuun, niin saan syyllisyyttä siirrettyä taas pätkän matkaa eteenpäin.

Tarkemmin kun ajattelee, niin eiköhän jätetä pois turhat tunnontuskat laiminlyödyistä opinnoista ja kulutetaan aikaa jossain muualla kuin neljän seinän sisällä. Ja jos se ei onnistu, niin viedään opinnot mukana sinne pihalle. Puuhakasta uutta viikkoa!

-Sanna-

0 kommenttia

Kuinka hyvä on todella hyvä?


Seitsemän päivää kuluvaa vuotta on taas takana. Sää on ollut koko viikon ihanan keväinen, ja illat ovat kuluneet pihalla lähinnä läntisiä tiluksia haravoiden ja muuten vain pihalla ihmetellen. Postilaatikkoon tipahti muutama pakettikortti talvella tilatuista perennoista, ja pakkohan niille oli jostain juuriston verran tilaa kehitellä. Köynnösruusu saa olla törppökukkana toistaiseksi. Ehkä sille kesän mittaan lopullinen sijoituspaikka löytyy. Koivuihinkin ihan puolivarkain tulla tupsahtivat lehdet.

Edellä lueteltujen tekosyiden takia kirjallisten suoritteiden lähettäminen viivästyi parilla päivällä. Keskiviikkona kuitenkin hankkiuduin eroon huolella hautomistani Tieteellisen toiminnan perusteiden vastauksista. Tulikohan nyt munittua oikein kunnolla? Kliinisen psykologian korjatun kappaleen lähetin myös keskiviikkoiltana Koppaan roikkumaan ja odottelemaan josko sen joku ehtisi uudelleen arvioimaan.

Harmitti hirveästi, ettei ollut mahdollisuutta osallistua ohjausviestinnän kurssille. Väärät viikonloput eli juuri ne, kun lapset ovat kotona eivätkä etävanhemmalla. Kurssista olisi varmasti saanut paljon irti tämänhetkistä työelämääkin ajatellen. Ensi vuonna tätä ei valitettavasti ole Chydeniuksen opintovalikoimassa. :(

Palatakseni otsikkoon: olen yrittänyt etsiä tietoa siitä, millaisilla (psykologian) arvosanoilla on edes teoriassa mahdollista päästä tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta. Kaikkialla kerrotaan vain että pitää olla niin mahdottoman hyvä, mutta mitä se on käytännössä? Vähintään vitonen ja papukaijamerkki päälle, kuten jotkut antavat ymmärtää? Jos näin on, niin silloin ei kyllä ole edes teoriassa saumaa päästä sisään. Helpommin voisi mennä normaalien pääsykokeiden kautta - mörkönä tilastomenetelmät eli vähintään TILP150 uusiksi. Oivoi, ja varren kans...

Että semmottis on tullut mieleen, kun olen plaraillut noita tutkimusartikkeleita katsausta varten. Kasa vain kasvaa, kun ei osaa lopettaa hakemista. Ahne mikä ahne. Kohta on edessä iso ongelma, kun mitään ei haluais jättää pois. Onko pakko tyyytyä viiteen artikkeliin?

Siinäpä enimmät. Ai niin, ainakin perjantaina tuli Chydeniuksen avoimessa opiskelleille sähköpostiin kyselyitä talven aikana käydyistä kursseista ja opintokokonaisuuksista. Muistakaahan kaikki vastailla, mielipiteenne ovat tärkeitä kun Chydeniuksen avoimen ensi talven opintoja suunnitellaan. Ennakkkotiedot ensi talven opinnoista ovat jo nettisivuilla nähtävissä.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, vaikka sää hieman muuttuukin epävakaisemmaksi. Malttaapahan paremmin keskittyä jäljellä oleviin opintoihin. :)

-Sanna-

0 kommenttia

Mistä sitä hidasta elämää voi hankkia?


Aluksi haluan päivän verran myöhässä muistaa kaikkia teitä, jotka eilen 7.5. vietitte lapsettomien lauantaita. On kipeä asia, jos toivottua lasta ei hartaasta toivomuksesta huolimatta voi saada. Tänään 8.5. haluan toivottaa hyvää äitienpäivää erityisesti kaikille enkelilapsien äideille. Iso halaus sekä teille lapsettomille, että lapsenne menettäneille.

Tällä viikolla huomasin että kevät tuli, eikä aika riitä enää sitäkään vähää kuin talvella. Viime kevään pihatyölintsaus paljastuu, kun narsissit kasvavat enää pelkkää lehteä eivätkä suostu kukkimaan. Olisi pitänyt jo vuosi sitten nostaa kaikki ylös ja jakaa sipulit. Muutenkin kukkapenkit näyttävät siltä, että perennojen sijasta kasvatan niissä sammalta ja juolavehnää. Vaan kun ei kaikkeen repeä, niin pärjätköön vielä hetken aikaa. Eilen saatiin sentään polttopuut pienittyä, klapikone on loistokeksintö.

Kaikki edistyy, vaikka vauhti ei vieläkään päätä huimaa. PSYA140 vol.2 on viimeistelyä vaille valmis, eli otsikointi ja sisällysluettelo ovat vaiheessa. Aivan kaikkea en kirjoittanut uusiksi, vaan säästelin valittuja paloja alkuperäisestä. Myös tieteellisen toiminnan perusteiden virhepäätelmät on jotenkin hahmoteltu aaneloselle eilisen Bondin alkumetreillä. Jospa sitä repisi itsestään irti niin paljon, että viimeistään huomenillalla pääsisi molemmista erilleen.

PSYA190 artikkelikatsaukseen sain viimeinkin etsittyä viisi artikkelia ja niille kaksi varakappaletta. Varakappaleista toinen pääsee heti käyttöön, tarkemmin lukiessani havaitsin poimineeni aluksi vahingossa kaksi meta-analyysiä, vaikka niitä saisi olla vain yksi. Uuden vara-artikkelin paikka on siis avoinna, mutta tarve ei ole akuutti. Ajattelin myös odotella tutorin kommenttia asiaan (ja anteeksi, tulin lähettäneeksi yhdestä artikkelista pelkän abstraktin, kun artikkeliteksti oli lähes samoin nimetty). Tämän viikon ohjelmassa siis englanninkielisiä tutkimusartikkeleita ja kännöstöitä.

Vaan nyt tämä lähtee naapuriin kahville, sen verran pitää välillä löysäillä.

Leppoisaa lämmennyttä kevättä!

-Sanna-

0 kommenttia

Kulopaloa ja piikkejä pistäviä

Nonni. Viikko meni, kaikenlaista tuli tehtyä. Illat on saanut mukavasti kulumaan kun on haravoinut pihaa vähän kerrallaan, aina sen verran mitä se on päivän aikana ehtinyt kuivahtaa. Viimeisiä raavittiin lauantaina. Lauantaina iski myös sisäinen pakko poltella urakalla ruohoa. Maailma ihan musteni silmissä. Mahtavaa! Moisesta riemastuneena siirryin tänään kovempiin haasteisiin, ja nyt on pistojälkiä käsivarsissa. Olo on vallan mainio, kun vilkaisee ikkunasta mitä on saanut aikaiseksi: kulottunut maa vihertää tuota pikaa, valamonruusuaidanne on kaventunut taas siedettäväksi. Juhannusruusun kimppuun käyn joku toinen kerta, rajansa kaikella. Myös mökkitontti odottaa vielä aikaa parempaa: sitä, jota tuskin aivan piakkoin koittaa.

Niin ne opinnot - ne ovat saaneet levätä suhteellisen rauhassa. Virhepäätelmät haahuilevat edelleen autuaassa aikaansaamattomuuden tilassa, kun olen koettanut keskittää vähäisen jäljelle jääneen laatuajan kliinisen psykologian uudelleentarkasteluun. Kirjallisuuden valitut palat on nyt käyty uudelleen läpi, muistiinpanot tarkennettu ja vakaa aikomukseni on saada nousuviikolla polkaistua versio kaksi liikkeelle. Tieteellinen toiminta saa nyt luvan odottaa vielä hetken, ei se siitä enää happane. Kiire on mielentila, jota koetan kaikin keinoin vältellä.

Niin, ja kesäkukkien siemenetkin sattuivat silmään jääkaapin munalokerosta. Kerkesin sentään laittaa multiin ennen juhannusta, mahdollisesti kukkivat jo elokuun lopussa, ehh... Niin että miksi munalokero? Ei liian kylmä, ei liian lämmin, eikä sillä muutakaan käyttöä ole.

Pienestä pohjoisesta ilmavirtauksesta huolimatta: ihanaista toukokuun alkua, kesä on jo ihan liki!

-Sanna-