Montako yötä jouluun?
Siinäpä kysymys, joka ainakin meidän perhessämme on ollut päivänpolttava. Nyt onneksi enää niin vähän, että laskeminen onnistuu lyhyelläkin matematiikan oppimäärällä ja ilman herra Ajaston apua: koko käsi eli viisi yötä. :)
Kuluneella viikolla sähköpostiini kolahti paitsi hyväksytty arvosana kognitiivisen psykologian lukemispäiväkirjasta myös tervetulotoivotus Akademisk svenska -kurssille. Viime vuodesta viisastuneena ilmoittauduin jo kesällä kun arvasin kurssin täyttyvän jo hyvissä ajoin ennen sen alkamista. Oli mukava bongata osallistujaluettelosta tuttuja nimiä aiempien kieliopintojen tiimoilta. Niihin osallistuminen on aina piristävää, aineopinnot etäopintoina kun tuppaavat olemaan kovin yksinäistä näpertelyä. Mitä taas minun ruotsinkielen taitooni tulee, niin heikoissa on kantimissa... Viimeksi olen kunnolla toista kotimaista puhunut vajaa kymmenen vuotta sitten, niin että pohjalta lähdetään. Täytyy varmaan vaihtaa autoradioon taustahälyksi jokin muu kanava kuin Voice tai Suomipop.
Niin, ja geropsykologian syventävä on edennyt ranskalaisista viivoista tuskin lainkaan. Tarkoitus olisi saada se valmiiksi loppuvuoden aikana niin, että geropsykologian kokonaisuus olisi valmis palautettavaksi heti alkuvuodesta ennen ruotsin aloitusta.
Villakoirat haukkuvat vielä iloisesti sänkyjen alla, pakolliset jouluostokset on sentään enimmäkseen hoidettu. Nekin pääosin netin kautta.
Lahjakasta loppuvuotta!
Toivottaapi
-Sanna-