Että silleen. Puolitoista tuntia ja kaksi sivua tekstiä harakoille, kun MS Office ei kestänyt PTSD-oireilua. Kai sille sitten iski fronttraumaattinen stressireaktio. :/
Onneksi oli paperituloste ajalta hetkeä ennen katastrofia ja aiempi puolivalmis versio sähköpostiluonnoksissa tallennettuna ettei tarvi ihan nollilta aloittaa uusiksi. Mutta vasta huomenna, nyt ketuttaa vielä liikaa.
Tallennelkaa tekstejänne!
-Sanna-
Hei,
viikko on kulunut - johonkin? Maailman laiskin blogiskelija-opiskelija iskee jälleen...
Lukemispäiväkirja on edelleen ns. vaiheessa, raakatekstiä jokusia sivuja. Tietysti voisin väittää, että hyytävä talvi on autoni iskunvaimentimien ja jarrujen lisäksi jäädyttänyt myös rajallisen aivokapasiteettini, vaan väite tuskin menee täydestä. Olen kyllä ajatellut kyseistä lukemispäiväkirjaa hyvin paljon, mutta koska ajattelutoiminta on tapahtunut pääosin työmatkojen aikana ei kaikki ole ehtinyt paperille asti. Kas, kun ajaessa on paha tehdä muistiinpanoja, joten puolet ehtii unohtaa ennen kuin pääsee illalla koneen viereen. Oikeasti, autoillessa Toholammin ja Ylivieskan välillä ehtii laittaa aika monta ajatusta järjestykseen ja siirtää siitä myöhemmin paperille. Huomattavasti hiljaisempaa kuin kotona ja kuulee omat ajatuksensa.
Olin määrittänyt itselleni takarajaksi lukemispäiväkirjan + luento-opetuksen alustavalle raakaversiolle tiistain 22.2., mutta näillä näkymin se ei taida ihan totetutua. Itselleni armollisena totean, että viikolla 9 on jo talviloma. Siinä välissä viimeistään on aikaa paneutua näille töin.
Alkavalla viikolla onkin pitkästä aikaa ruotsin opintoryhmän kokoontuminen. Enää on jäljellä neljä lähiopetuskertaa ja loppukoe. Ihan mukava päästä taas kuulostelemaan millaisia tunnelmia muilla on.
Loppu"kevennyksenä" elämän perustotuuksia aiheesta Äiti. :)
Terkuin,
-Sanna-
Hei,
takana on kovin kylmä viikonloppu eikä sääennuste lupaile edes lähiviikoille leppeitä kevättalven päiviä. Tuskan helpottamiseksi pikkasen liiankin kesäinen kuva. Rouvan ilta-aika kulunee nousuviikolla tiiviisti pannuhuoneessa, vaikka olisikin aiheellista paneutua kliinisen psykologian lukemispäiväkirjan valmiiksi saamiseen ja luento-opetustehtävän aloittamiseen. Luentotallenteet sain katsottua läpi viikolla (tai viimeisimmän kokonaan loppuun vasta lauantaiaamuna) sekä tulostettua tehtäviin liittyvän muun lähdeaineiston. Tulostenivaskaa en ole vielä edes silmäillyt, mutta aika vähistä aineista pitäisi soppa saada keitettyä kokoon. Ei kovin montaa kymmentä sivua keittokirjaa.
Lauantaina tein toista viikkoa laukussa maanneen ruotsin kotitehtävämonisteen. Tänään oli tarkoitus vielä saada paperille toisena kotitehtävänä oleva noin sivun kirjoitelma omista opinnoista Chydeniuksen avoimessa yliopistossa, på svenska naturligtvis, mutta se on vielä hyvänä aikeena. Iltahan on vasta keski-iässä, joten ehkä sitä sitten seuraavan pyykkikoneen täytön jälkeen. Toisaalta, koska elämä ei ole pelkkää opiskelua, voisin myös käyttää sen ajan siemenkuvastojen hipelöimiseen ja haaveostoslistojen laatimiseen... Puutarhaterapiaa! :)
Aina välillä ihmetyttää, kuinka muut saavat opintonsa sopimaan limittäin, lomittain ja poikittain kauniisti omiin aikatauluihinsa. Minulla näitä samanaikaisia läsnäoloa vaativia opintoja on minimaalisen vähän, eikä silti onnistu. Psykologian luento-opetustehtävän tiimoilta olisi todella hauska pitkästä aikaa osallistua ryhmäkokoontumiseen, mutta se taitaa jäädä väliin tällä(kin) kertaa. Juuri samalla illalle osuvat ruotsin opinnot, eikä jakomielisyyteni ole vielä edennyt sille asteelle että voisin hajautua kahteen luokkaan samanaikaisesti. Viime vuonna englannin opintojen kanssa kävi juuri samalla tavalla, silloin lintsasin englannista... Jollei nyt onnistu, niin täytyy sitten katsoa josko huhtikuussa pääsisin osallistumaan näillä näkymin viimeiseen tutor-tapaamiseen syksyllä 2009 aineopintonsa aloittaneille.
Tähän väliin mukillinen kahvia ja pyykit koneeseen. Katellaan sitten viikon kuluttua kuinka homma sen jälkeen eteni.
Terkuin,
-Sanna-
Hei,
tämä viikko oli hieman edellistä kevyempi, vain tiistai-ilta meni ruotsin lähiopetuksessa. Alkavalla viikolla pitäisi paneutua annettuihin kotitehtäviin sekä alkaa pohtimaan myös suullisen esityksen aihetta. Mistä ihmeestä sitä voisi puhua edes suhteellisen sujuvasti kymmenen minuuttia, paitsi ehkä itsestään - mikä tuskin kiinnostaa ketään. Vanhimmainen esitti pokkana, että puhu kivistä... Mitäs niistä, ne on kovia ja aina väärässä paikassa suunniteltuihin pihatöihin nähden. Eipä niistä sitten muuta. Kurssissa on tässä välissä muutaman viikon tauko, niin että asioita ehtii miettiä toisenkin tovin.
Tänä viikonloppuna opiskelu on jäänyt vähemmälle, kun lapset olivat kotona. Kurssi-iltoina lastenhoito on ulkoistettu tummulle. Samainen tummu hoitaa myös lasten noutamista koulusta ja iltapäivähoidosta sekä muita pakollisia arkiasioita joita en työn takia itse pysty tekemään. Ilmeisen liikakuormituksen välttämiseksi totesin, että jätän kliinisen psykologian luennon yliopistokeskuksella väliin ja katselen tallenteet Kopasta ensi viikonloppuna. Toivottavasti ne ovat silloin jo sinne ehtineet: muutoin täytyy kokeilla katselemista yöaikaan, mikäli urakka siirtyy arkipäiville... Eri asia sitten, tajuaako kuulemastaan yhtään mitään enää iltayhdeksän jälkeen. :) Harmittaa, mutta aina välillä on pakko joustaa. Olisi ollut todella mukava tavata muita psykologian opiskelijoita pitkästä aikaa. Onneksi kuitenkin opintotavatkin joustavat.
Viikon horrorista vastasi Koppa: luentoon liittyvät lähdeaineistot eivät halunneet aueta. Kylmää kyytiä, kun ilmoituksen mukaan oikeuteni eivät riitä. Epätoivo kasvoi, kun edes VPN-yhteys ei avannut lähdetaivasta. Yliopistokeskukselta tuli Sannalta paluuviesti että kyllä linkit hänellä aukeavat. Auts, kun kävi kipiää! Illemmalla uusi yritys tuotti tulosta: ilmeisesti olin yrittänyt latailla siinä kohden kun kaikki linkit eivät olleet vielä ihan valmiit (naisen logiikalla tämä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta).
Tämä siirtyy nyt köökiin, ennen kuin pasteijat palavat karrelle, muffinsit ehdin jo pelastaa. Linkkinä Leeviä, asenne kohdallaan. :D
Katellaas ensi viikonloppuna, miten luentotallenteiden kanssa kävi.
Terkuin,
-Sanna-
