Taudin syvin olemus

Hei,

se on taas syksyn mahatautiepidemioiden aika. Nuorimmainen antoi ylen viime viikolla torstain ja perjantain välisenä yönä ja lämpöili perjantain. Keskimmäinen oli oksennellut viikonloppuna isänsä luona, ja minä kaiken huipuksi keskiviikon vastaisena yönä harrastin kuusi tuntia posliininpalvontaa yhteen menoon. Keskiviikkoaamuna jaksoi nippanappa kahden oksennuksen välillä viedä lapset kouluun ja sen jälkeen soittaa töihin että sori ei kykene... Sitten tulikin nukuttua iltaseitsemään, paria pakollista herätystä lukuun ottamatta (niinkus että se nuorimmainen piti hakea hoidosta ja käydä maitokaupassa ja muutama muu ihan pakollinen hommeli). Lapset pärjäsivät sangen kiitettävästi lähes omillaan, on ne ihania. Kannattaa muuten pitää varalta urheilujuomapussia kaapissa, on mahataudissa verrattoman paljon parempaa kuin se perinteinen keltainen jaffa.

Tänään on iltapäivästä alkaen jo tuntunut siltä että elämä voittaa, ja raakatekstiä on tullut vajaan sivun verran (ei kuulosta paljolta, mutta on se ollut sellainen tuskien taival että ei tosikaan). Jos siihen huomisillan aikana ehtisi vielä saada hiukan lisää, ja pääsisi työstämään sitten lukemispäiväkirjaa vol.4 kokonaisuutena.
Muistan taatusti ilmoittaa heti kun saan tuotokseni maailmalle, ja vielä varmemmin jos se joskus saa vielä jonkin arvosanankin. =)

Pöpötöntä loppukuuta!

-Sanna-