Tautinen viikko, ja pari opintopistettä lisää :)

Hei,

viikko on ollut virologinen ilotulitus. Nuorimmaisen kuume kesti viikon, ja terveyskeskuskäynnin, nieluviljelyn ja yhteispäivystyskäynnin lopputulos oli, että korvatulehdushan se. Elämänsä toinen, ainoana oireena kuume. Kuumekouristusten pelossa öitään valvonut emo saa nyt levätä rauhassa. Keskimmäisen kurkkukipu ja yskä siirtyi myös äitiin, jolla muiden oireiden mukavana lisänä on valuva nenä ja jatkuva aivastelu. Näillä eväillä oli siis ratkiriemukasta viettää kaksi iltaa ruotsin opintojen parissa. Tiistai vielä menetteli, mutta torstaina tuli oltua jo enemmänkin hämärän rajamailla. Fiksu ihminen olisi sairastanut kotona...

Vaan pientä hopeareunusta tässäkin hengen konkurssissa: mummopsykologian arvosana pamahti postilootaan. Arvostelussa oli riemastuttavaa, että tällä kertaa sain pyyhkeitä liiasta omasta pohdinnasta enkä sen puutteesta. Olisi kuulemma pitänyt sitoa tekstiä tiukemmin faktoihin - ensimmäistä kertaa tuli tällaistakin palautetta. Nythän ei tarvitse löytää enää kuin se kultainen keskitie! Eikä onneksi tarvinnut käsitekarttailla moneen kertaan...

Perjantai-iltana yritin sisäistää kliinistä psykologiaa (hitaasti, liian hitaasti...) ja lauantai-iltanahan ihmisellä ei kerta kaikkiaan voi olla parempaa tekemistä kuin ruotsin kirjoitelmat. Tänään oli tarkoitus jatkaa psykologialla, mutta tuli sitten kaikenlaista muuta. Ehtiihän tuota iltalukemisena vielä muutaman sivun silmäilemään.

Ei tämä kuitenkaan ihan pelkkää tautia ja puurtamista ole ollut, arjessa aina sattuu ja tapahtuu kaikkea pientä ja mukavaa. Siitä pitävät pojat huolen, jos ei muuten niin laulamalla mammalle Leeviä uusin sanoin:" Sä olet tarpeeksi lihava..." Sekaan mahtuu myös tädin 50-vuotissynttärit lauantaina ja mukavia hetkiä oman kullan vieressä. Niillähän sitä taas kummasti jaksaa.

Seuraavaan kertaan,

-Sanna-

Armasta arkea, ja vähän opiskeluakin siinä sivussa

Mihin näitä viikkoja oikein menee? Taas on sunnuntai, ja tuntuu ettei ole edennyt metriäkään tyvestä latvaan.

Tiistai-ilta kului ruotsin opintojen parissa, ja siihen liittyviä kotitehtäviä olen vilkuillut viikonlopun aikana. Osittain jopa tehnytkin... Kotona on riittänyt lumitöitä ja muita mukavia kodinhoidollisia toimia siihen malliin, että psykologian luvut ovat jääneet turhan vähälle huomiolle. Tieteellisen toiminnan perusteet taasen - no jaa, onhan sitä aikaa vielä runsaasti jäljellä.

Kun nyt saisin valmiiksi tuon kliinisen psykologian opintojakson, niin voisin aloitella perheopintoja. Ihan ensimmäiseksi ajattelin katsella johdatusluentoja ja vasta niiden perusteella valita luettavat kirjalliset materiaalit PEOP010:n suorittamiseen. Myös isyysluentojen luentotallenteet oli lisätty Koppaan, niistä saattaisi olla hyvä jatkaa.

Ensi viikolla ruotsin opinnot haukkaavatkin kaksi iltaa. Vaan mitäs pienistä, vieväthän ne kohti kolmea upouutta opintopistettä. =)

Viikon päästä uudet kootut selitykset, siihen asti mukavia talvisia hetkiä jokaiselle päivälle!

-Sanna-

"Svenska är roligt och jag ska lär mig!"

Så där... Alku meni odotettua paremmin. Ryhmä oli mukavan rento, ja Laikon ja avoimen ryhmien yhdistelmä tuntui toimivalta. Ehkä tämä tästä: ainut ongelma on taas kerran se varttitunnin suullinen esitys, jonka olen onnistunut aina vetämään suorin vartaloin reilusti alta riman. Parempi kun ei vielä mieti moista.

Psykologiassa olen koettanut laiskahkosti rääpiä läpi Davisonin ja Nealen opusta. Työviikko on ollut sen verran vauhdikas vuodenvaihteen kiireineen, että iltasella silmät kyllä liikkuvat riveillä mutta tieto ei tavoita harmaata massaa. Viikonloppukin hurahti yhtäkkiä jonnekin. Kuuluukohan minkään puolueen ohjelmaan kolmepäiväinen työviikko? Tiistaista torstaihinhan ne työt oikeasti tehdään kumminkin, maanantai ja perjantai voitaisiin suosiolla lisätä viikonloppuun - kansantaloudelle tällä voisi tietysti olla jonkinlainen negatiivinen merkitys... =)

Tietty joo, tieteellisten tutkimusmenetelmien kirjat ja opintokirje tuijottavat syyttävinä tulostepinon alta minne olen ne yrittänyt piilottaa. Jatkan sitten kun olen ensin toipunut Arkhimedeen totuuskäsityksestä: "Sanoa siitä, mikä on, että se ei ole, tai siitä, mikä ei ole, että se on, on epätotta, kun taas sanoa siitä, mikä on, että se on, tai siitä, mikä ei ole, että se ei ole, on totta." Lause on parhaimmillaan luettuna puoliltaöin, silmät harittaen.

Tähän lopuksi sitten "pakkoruotsia" malliin Eva D., med text, naturligtvis. ;p

Tästä sit jatketaan!

-Sanna-

Mihinä sitä rupiais?

Kas kun aika on rientänyt, viime kerrasta on jo hieman liian pitkä aika. Mutta talteen tämä toista on viikkoa mennyt, että sikäli.

"Mummopsykologian" lukemispäiväkirja + verkkotehtävä on valmis ja lähetetty ensimmäiseen arvioon. Eipä ole senkään valmistumista kiireellä pilattu. Tämä oli ensimmäinen tehtävä, jonka palautin Kopan kautta. Hieman jäi aluksi sellainen olo että meniköhän se nyt sinne varmasti, mutta näyttää siltä että ainakin tiedosto on saanut merkinnän tarkastettavana peräänsä. Lienee siis päätynyt oikeaan paikkaan. Myös yhdistelmätehtävän kansilehti ja molempien tehtävien yhdistäminen samaan asiakirjaan ja niiden erottaminen selkeästi toisistaan mietitytti, mutta palautetta tullee siltäkin osin aikanaan. Ainakin sitä pyysin.

Psykologian aineopintojen osalta rusinapulla-menetelmä alkaa olla pullavaiheessa. Ensin siis ronkitaan seasta rusinat, jotka eivät luonnollisesti kuulu pullaan (ne jaksot jotka eivät tunnu niin hohdokkailta) ja vasta niiden jälkeen nautitaan itse pulla, eli paras osa. Jäljellä siis vielä valinnainen jakso sekä kliininen psykologia. Kliinisen kirjat sain jo lainattua, mutta ikäväkseni tämäkin urakka alkaa kumisulkeisilla. Lisää suhteestani kirjaston kirjoihin ja alleviivauksiin löytyy tästä aiemmasta avautumisesta.

Koska Kopasta alkoi pohja paistamaan sangen ikävällä tavalla, ilmoittauduin viimeinkin moneen kertaan mainitsemiini perheopintojen perusopintoihin. Ikäväähän se on jos lysti kesken loppuu.

Torstaina alkaa Akademisk svenska, ja työpaikalla työkaveritkin saavat ilon osallistua: avokonttorissa olen "pakkoruotsintanut" lähipöytiä radio Vegan suosiollisella avustuksella. Jossakin välissä havahduin myös siihen ikävään tosiasiaan että aika (tai paperinkeräys) on vienyt ruotsin sanakirjani. Vaihtoehto A on hankkia uusi, vaihtoehto B raahata tunneille mukaan kannettavaa jolla on asennettuna sanakirjasovellus. Olen taipumassa A:n kannalle, kirja saattaisi olla pidemmän päälle käyttökelposempi hyödyke. Onneksi ruotsinopinnot jakautuvat hieman pidemmälle ajalle eikä lähiopetusta ole edes joka viikko. Muistissa on viime talven ajorumba, kun tuli rullailtua parisataa kilometriä muutamana päivänä viikossa sen normaalin sadan sijasta, useampana kuukautena. Joskus toivoisi ettei yliopistokeskus olisi niin kovin syrjässä täältä kotikunnasta katsottuna. :)

Tässäpä nämä opiskelulliset kuulumiset tältä erää. Palaillaan taas tuonnempana, luvassa mm. shokkiraportti ruotsin opintojen alkujärkytyksestä...

Terkuin,

-Sanna-

Uusi vuosi, vanhat puuhat

Hei.

Sitä on nyssitte joulu lusittu ja vuoden vaihtuminen kärsitty. Kummastakaan tapahtumasta ei aiheutunut perheessämme näkyviä vaurioita. Joulukuusi pysyi pystyssä ja kynttilät muistin melkein sytyttää, joten palovaaraa ei liiemmin ollut. Uusi vuosi vaihtui turvallisissa merkeissä, kun itselleen ei viitsinyt ostaa raketteja ja pienemmät lapset olivat muualla. Kiitos naapureille, heidän siivellään tiesi kelloa katsomatta vuoden vaihtuneen. :)

Mitä noihin vanhoihin puuhiin tulee, niin "mummopsykologia" on edelleen hieman vaiheessa. Raakateksti on kunhan löytyisi paukkuja siihen työstämiseen. Vanhan vuoden puolella tuli myös suunniteltua siirtymistä ruotsinkielisten verkkoaviisien lukemiseen, ja ruotsinkielisiin radiokanaviin kolme varttia suuntaansa kestävien työmatkojen ajaksi. Vielä ei liene liian myöhäistä, eihän? Tässä kohden ei siis mitään uutta tai mullistavaa. Uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt, parempi parantaa tapansa pitkin vuotta. Kun ei lupaa mitään, ei tarvitse itseensä pettyä: pysyy peilikuvan kanssa väleissä.

Sivuaineopintojen kanssa pitäisi tehdä jonkinlainen ratkaisu. Syksyllä oli harmittavaa havaita että perheopintoja ei tällä hetkellä ole mahdollista suorittaa Chydeniuksen avoimen kautta, joten alkuperäistä suunnitelmaa seuratakseni on kenties selkeintä ilmoittautua opiskelijaksi suoraan Jyväskylän avoimeen yliopistoon. Sosiaalityö tai nuorisotutkimus sinänsä ovat ok, mutta eivät tunnu niin omilta. Uskoisin kuitenkin, että asiointi Jyväskylän avoimeen toimii aivan yhtä mallikkaasti kuin Chydeniuksen henkilökunnan kanssa. Nyky-yhteyksillä välimatka ei onneksi ole este. :D

Rouva palaa ruotuun ja jatkaa tekstinkäsittelyn ihmemaassa vielä hetken.

Onnekasta ja oppimisen ilon täyteistä vuotta 2011!

-Sanna-