Mihinä sitä rupiais?

Kas kun aika on rientänyt, viime kerrasta on jo hieman liian pitkä aika. Mutta talteen tämä toista on viikkoa mennyt, että sikäli.

"Mummopsykologian" lukemispäiväkirja + verkkotehtävä on valmis ja lähetetty ensimmäiseen arvioon. Eipä ole senkään valmistumista kiireellä pilattu. Tämä oli ensimmäinen tehtävä, jonka palautin Kopan kautta. Hieman jäi aluksi sellainen olo että meniköhän se nyt sinne varmasti, mutta näyttää siltä että ainakin tiedosto on saanut merkinnän tarkastettavana peräänsä. Lienee siis päätynyt oikeaan paikkaan. Myös yhdistelmätehtävän kansilehti ja molempien tehtävien yhdistäminen samaan asiakirjaan ja niiden erottaminen selkeästi toisistaan mietitytti, mutta palautetta tullee siltäkin osin aikanaan. Ainakin sitä pyysin.

Psykologian aineopintojen osalta rusinapulla-menetelmä alkaa olla pullavaiheessa. Ensin siis ronkitaan seasta rusinat, jotka eivät luonnollisesti kuulu pullaan (ne jaksot jotka eivät tunnu niin hohdokkailta) ja vasta niiden jälkeen nautitaan itse pulla, eli paras osa. Jäljellä siis vielä valinnainen jakso sekä kliininen psykologia. Kliinisen kirjat sain jo lainattua, mutta ikäväkseni tämäkin urakka alkaa kumisulkeisilla. Lisää suhteestani kirjaston kirjoihin ja alleviivauksiin löytyy tästä aiemmasta avautumisesta.

Koska Kopasta alkoi pohja paistamaan sangen ikävällä tavalla, ilmoittauduin viimeinkin moneen kertaan mainitsemiini perheopintojen perusopintoihin. Ikäväähän se on jos lysti kesken loppuu.

Torstaina alkaa Akademisk svenska, ja työpaikalla työkaveritkin saavat ilon osallistua: avokonttorissa olen "pakkoruotsintanut" lähipöytiä radio Vegan suosiollisella avustuksella. Jossakin välissä havahduin myös siihen ikävään tosiasiaan että aika (tai paperinkeräys) on vienyt ruotsin sanakirjani. Vaihtoehto A on hankkia uusi, vaihtoehto B raahata tunneille mukaan kannettavaa jolla on asennettuna sanakirjasovellus. Olen taipumassa A:n kannalle, kirja saattaisi olla pidemmän päälle käyttökelposempi hyödyke. Onneksi ruotsinopinnot jakautuvat hieman pidemmälle ajalle eikä lähiopetusta ole edes joka viikko. Muistissa on viime talven ajorumba, kun tuli rullailtua parisataa kilometriä muutamana päivänä viikossa sen normaalin sadan sijasta, useampana kuukautena. Joskus toivoisi ettei yliopistokeskus olisi niin kovin syrjässä täältä kotikunnasta katsottuna. :)

Tässäpä nämä opiskelulliset kuulumiset tältä erää. Palaillaan taas tuonnempana, luvassa mm. shokkiraportti ruotsin opintojen alkujärkytyksestä...

Terkuin,

-Sanna-