Mindmapping across the huge vacuum between my ears

Sinne meni. Tämä viikko nimittäin. Kliininen psykologia ei mennyt vielä minnekään. Kaikki on muuten kasassa, mutta rakkain osuus on taas jostain syystä jäänyt viimeiseksi. Siis taas kerran se käsitekartta. No mind, no map - vai oliko se että no map, never mind? Aivan sama, paljosta ei enää ole kiinni. Laatikot, nuolet ja hatarat selitykset on jo käsityöpaperilla kokonaan ja wordissa osittain. Nou hätä, aikaahan on vielä viikko.

Ja ei kun jatkamaan...

-Sanna-

Kevätväsymys...?

Kolmantena keväänä sen jo tunnistaa. Valmista ei tule niin mistään, ja tuntuu siltä että opintoja ei halua edes ajatella. Tällä viikolla ainut aktiivinen teko oli ruotsin loppukoe. Sekin meni miten meni, jumittuneesta niskasta johtunut kolmatta päivää jatkunut päänsärky ei kenties ollut paras mahdollinen olotila kyseiselle torstai-illalle. Ainut ajatus oli että lissää lääkettä, käy kipiää kun silimät liikkuu. Uusintakutsua ootellessa, mikäs tässä. 8/

Kokemuksen syvällä rintaäänellä: tämä uskon ja innostuksen puute on väliaikaista ja väistyy muutaman viikon rauhoittumisen jälkeen. Tää on niin nähty!

Psykiatrian kirja tuli, puuttuneet muutamat sivut on silmäilty läpi ja luentotehtävään lisätty pari korjausta. Vuorossa läpiluku, lähdeviittausten kunnollinen merkintä (numerot 1 - 11 eivät taida edelleenkään riittää) sekä liitteeksi tuleva taulukko. Seuraavaksi pitäisi pitkästä aikaa käydä läpi lukemispäiväkirja ja kirjoittaa siitä osia uusiksi sekä laatia ikuisen "innostukseni" kohteena oleva käsitekartta. Niillä eväillä voisi lähteä kokeilemaan kuinka kliinisen psykologian jakson kanssa käy. Ja aikaahan on edelleen kaksi viikkoa - luetaan kaksi viikonloppua ja ruokatunnit. Tämän kun saisi kunnialla läpi, niin psykan aineopinnoista olisi jäljellä enää valinnainen PSYA190. Aluksi ajattelin sosiaalipsykologiaa, mutta MDLinx sai vielä harkitsemaan josko kuitenkin artikkelikatsaus... Osa artikkeleista on täysin vapaasti luettavissa, osan saa auki Yliopiston verkossa tai kotoa VPN-yhteydellä. Kannattaa kurkata, asioita voi lamoa aihealueittain mikä nopeuttaa hakemista. Niin että joo, kaikenlaista taas suunnitteilla, kunhan vaan intoa taas ilmestyisi jostain. Tilattu on.

Eipä tässä suurempia, aurinko paistaa, räystäs tippuu ja titityyt ei kun paranee. Viikon päästä uudet kootut selitykset.

Terkuin,

Sanna

Tähän pitäisi taas keksiä jotain nasevaa, vai?

No, mutta kun en keksi. Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla ammentaa, totesi jo vanha kansa aikoinaan.

Ruotsin osalta tunnelin päässä on jo valoa. Toivottavasti se ei ole se kuuluisa vastaantuleva juna, mutta jäljellä kumminkin enää "vain" kirjallinen osuus. Tosin palautetuissa harjoitusteksteissä sinikynän määrä on ollut vakio eikä lainkaan vähenemään päin, joten eipä siitäkään nyt sitten varmaksi voi sanoa että onnistuuko vaiko eikö. Kuitenkaan tuo kirjallinen osuus ei hermostuta läheskään niin paljoa kuin suullinen. Vaan sehän tässä suomalaisessa kieltenopiskelussa onkin se suurin vika, että puhumista vältellään viimeiseen asti. Sitähän voi vaikka tulla virhe, jos yrittää ihan vieraalla murteella tulla toimeen. Kirjoitettuna siitä ei tiedä kuin lukija.

Psykologian luentotehtävästä puuttuu edelleen osa, jostain syystä töihin paluu loman jälkeen on jättänyt opinnot taas autuaaseen roikkumisen tilaan. Kuten kuvasta näkyy, lomasijainen ei ollut jaksanut hoitaa hommia vaan oli uupunut kesken matkan. (Se siitä tulee, kun vanha lehmä korvataan uudella naudalla.) Lisäksi asiaa hankaloittaa se, että palautin lähdeaineistoon kuuluvan Duodecimin kustantaman Psykiatrian ja unohdin ottaa valokopion osasta sivuja. Uutta lainaa ei tähän hätään saa mistään, joten tilasin kyseisen opuksen vaikka kukkaron kohdalla kouraisikin. Oli siinä sen verran mukavaa juttua, että varmasti löytyy paljon uusia mielenkiintoisia ongelmia, ja ihan omasta päästä. Takaraja tehtävän palauttamiseksi taisi olla 4.4., joten enköhän kumminkin siihen mennessä jotain saa aikaiseksi. Ehkä, mahdollisesti...

Seuraava ohjelmanumero pyykin pesu. Ihan varmasti likapyykki lisääntyy pimeässä, ei sitä muuten voi selittää että pohja ei koskaan tule vastaan.

Kummaillaan taas viikon päästä!

-Sanna-

Powerpoint-sulkeisia ja luomisen tuskaa

Lomaviikko on lipsahtanut lopuilleen, ja ainakin osa siitä mitä oli suunnitelmissa on myös valmiina. Ruotsin esitelmän kirjallinen hahmo on kuosissaan pp-esitystä myöden. Toivottavasti ei iske viime hetken paniikki säätää ja vääntää, koska se ei yleensä tiedä kovin hyvää. Kun vielä ehtisin harjoittelemaan kerrankaan koko homman kunnolla suullisesti läpi enkä vain päässäni, niin hyvä! Josko vaikka jossain välissä työmatkalla, siinä ei ainakaan ehdi lukemaan suoraan paperista. :)

Myös luentotehtävä alkaa olla aika mukavasti kehillään. Tekstistä arviolta 2/3 alkaa olla paperilla. Suurin jäljellä oleva työ lienee taulukon laatiminen erilaisista interventioista/terapiamuodoista, niiden käyttöalueista, työkaluista sekä niille asetettavista tavoitteista ja päämääristä. Teksti on kuitenkin tällä kertaa valunut paperille mukavasti, eikä kirjoittamisessa ole tullut kiusallista väkisin vääntämisen tunnetta missään vaiheessa.

Alkavan viikon kalenterissa ovat kaksi viimeistä ruotsin ryhmän kokoontumista, jonka jälkeen jäljellä on enää loppukoe. Äkkiä tämäkin aika on mennyt, vastahan sitä kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa. "Pakkoruotsi" ei ole tuntunut lainkaan niin kauhealta kuin aluksi kuvittelin. Suosittelen todella lämpimästi, surutta sekaan vaan heti kun mahdollista.

Ja mitä siihen luomisen tuskaan tulee, se on ollut ihan fyysistä. Kattolumet päättivät tulla ryminällä alas, ainakin suurin osa. Terapeuttista kuitenkin, tavallaan.

Iloitaan auringosta! ☀

-Sanna-

Lukulomaa!

Tuntuu hiukan oudolta kirjoitella tähän vuorokaudenaikaan. On tässä lomailussa näköjään hyvät puolensa. Yritin kyllä eilen ennen puoltayötä aloitella, mutta nettiyhteys oli täysin tukossa. Kiitos tästä kuuluu kotona pari päivää oleilevalle lukiolaiselle. Viikonloppu ja alkuviikko ovat olleet hiljaisia, nuoremmat pojat ovat olleet isänsä luona lomailemassa eikä vanhin enää hirveästi reuhua. Kumma, etten silti ole saanut juuri mitään opinnollista aikaiseksi. Varmaan sitä on jo niin ehdollistunut jatkuvaan taustameteliin niin että hiljaisuudessa ei enää osaa keskittyä asiaan. :)

Viime viikolla oli parin viikon tauon jälkeen ruotsin lähiopintoja. Iltojen ohjelma oli nyt hieman erilainen, koska kurssiin kuuluvat suulliset esitykset alkoivat. Minusta on mielenkiintoista kuulla, millaisia asioita muut ovat valinneet esitettäväkseen. Viime viikon anti oli jo laaja, avustajakoirista kielikylpykouluihin. Omaa esitystä pitäisi (ehkä) alkaa jo tekemään, aikaa on enää viikko... Aihekaan ei ole vielä viimeisen päälle mietitty. Olen yrittänyt etsiä toistaiseksi parhaalta vaikuttavaan aihe-ehdokkaaseen liittyvää sanastoa ja kuvia. Vielä kun sen kaiken saisi siedettävään suusanallisen ilmaisun muotoon. Hui! Ei kai se auta, laitetaan ns. lääkitys kohilleen ja menoksi. Ai niin, tuli mieleen että olihan se kirjoitelmakin joka pitäisi palauttaa. Sen voisi tehdä alta pois ihan ensin, ja viimeistään huomenna.

Sen verran olen saanut laiskuuttani huijattua, että lukemispäiväkirjan ensimmäinen versio on valmis, ainut mitä siitä puuttuu on (TA-DAA!!!) - käsitekartta! Loistavaa. :( Kyseistä elementtiä vältellessäni taidan ensin väsätä opintojakson toisen puolikkaan valmiiksi. Eilinen päivä meni lukemispäiväkirjan kirjallisissa harjoitteissa, illalla lueskelin muutaman tunnin seuraavaa varten.

Ja jos jotakuta kiinnostaa, miten voivat perheopinnot ja tieteelliset tutkimusmenetelmät: ne ovat saaneet toistaiseksi levätä rauhassa. Käyvät kyllä mielessä usein, eli jos syyllisyydentunteella saisi tehtävää suoritetuksi, niin minulla olisi molemmista jo vähintään kolmonen. 8)

Kevät tulee, IHQ.

Terkuin

-Sanna-