Pages

38 kommenttia

Mihinä sitä rupiais?


Kas kun aika on rientänyt, viime kerrasta on jo hieman liian pitkä aika. Mutta talteen tämä toista on viikkoa mennyt, että sikäli.

"Mummopsykologian" lukemispäiväkirja + verkkotehtävä on valmis ja lähetetty ensimmäiseen arvioon. Eipä ole senkään valmistumista kiireellä pilattu. Tämä oli ensimmäinen tehtävä, jonka palautin Kopan kautta. Hieman jäi aluksi sellainen olo että meniköhän se nyt sinne varmasti, mutta näyttää siltä että ainakin tiedosto on saanut merkinnän tarkastettavana peräänsä. Lienee siis päätynyt oikeaan paikkaan. Myös yhdistelmätehtävän kansilehti ja molempien tehtävien yhdistäminen samaan asiakirjaan ja niiden erottaminen selkeästi toisistaan mietitytti, mutta palautetta tullee siltäkin osin aikanaan. Ainakin sitä pyysin.

Psykologian aineopintojen osalta rusinapulla-menetelmä alkaa olla pullavaiheessa. Ensin siis ronkitaan seasta rusinat, jotka eivät luonnollisesti kuulu pullaan (ne jaksot jotka eivät tunnu niin hohdokkailta) ja vasta niiden jälkeen nautitaan itse pulla, eli paras osa. Jäljellä siis vielä valinnainen jakso sekä kliininen psykologia. Kliinisen kirjat sain jo lainattua, mutta ikäväkseni tämäkin urakka alkaa kumisulkeisilla. Lisää suhteestani kirjaston kirjoihin ja alleviivauksiin löytyy tästä aiemmasta avautumisesta.

Koska Kopasta alkoi pohja paistamaan sangen ikävällä tavalla, ilmoittauduin viimeinkin moneen kertaan mainitsemiini perheopintojen perusopintoihin. Ikäväähän se on jos lysti kesken loppuu.

Torstaina alkaa Akademisk svenska, ja työpaikalla työkaveritkin saavat ilon osallistua: avokonttorissa olen "pakkoruotsintanut" lähipöytiä radio Vegan suosiollisella avustuksella. Jossakin välissä havahduin myös siihen ikävään tosiasiaan että aika (tai paperinkeräys) on vienyt ruotsin sanakirjani. Vaihtoehto A on hankkia uusi, vaihtoehto B raahata tunneille mukaan kannettavaa jolla on asennettuna sanakirjasovellus. Olen taipumassa A:n kannalle, kirja saattaisi olla pidemmän päälle käyttökelposempi hyödyke. Onneksi ruotsinopinnot jakautuvat hieman pidemmälle ajalle eikä lähiopetusta ole edes joka viikko. Muistissa on viime talven ajorumba, kun tuli rullailtua parisataa kilometriä muutamana päivänä viikossa sen normaalin sadan sijasta, useampana kuukautena. Joskus toivoisi ettei yliopistokeskus olisi niin kovin syrjässä täältä kotikunnasta katsottuna. :)

Tässäpä nämä opiskelulliset kuulumiset tältä erää. Palaillaan taas tuonnempana, luvassa mm. shokkiraportti ruotsin opintojen alkujärkytyksestä...

Terkuin,

-Sanna-

35 kommenttia

Uusi vuosi, vanhat puuhat

Hei.

Sitä on nyssitte joulu lusittu ja vuoden vaihtuminen kärsitty. Kummastakaan tapahtumasta ei aiheutunut perheessämme näkyviä vaurioita. Joulukuusi pysyi pystyssä ja kynttilät muistin melkein sytyttää, joten palovaaraa ei liiemmin ollut. Uusi vuosi vaihtui turvallisissa merkeissä, kun itselleen ei viitsinyt ostaa raketteja ja pienemmät lapset olivat muualla. Kiitos naapureille, heidän siivellään tiesi kelloa katsomatta vuoden vaihtuneen. :)

Mitä noihin vanhoihin puuhiin tulee, niin "mummopsykologia" on edelleen hieman vaiheessa. Raakateksti on kunhan löytyisi paukkuja siihen työstämiseen. Vanhan vuoden puolella tuli myös suunniteltua siirtymistä ruotsinkielisten verkkoaviisien lukemiseen, ja ruotsinkielisiin radiokanaviin kolme varttia suuntaansa kestävien työmatkojen ajaksi. Vielä ei liene liian myöhäistä, eihän? Tässä kohden ei siis mitään uutta tai mullistavaa. Uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt, parempi parantaa tapansa pitkin vuotta. Kun ei lupaa mitään, ei tarvitse itseensä pettyä: pysyy peilikuvan kanssa väleissä.

Sivuaineopintojen kanssa pitäisi tehdä jonkinlainen ratkaisu. Syksyllä oli harmittavaa havaita että perheopintoja ei tällä hetkellä ole mahdollista suorittaa Chydeniuksen avoimen kautta, joten alkuperäistä suunnitelmaa seuratakseni on kenties selkeintä ilmoittautua opiskelijaksi suoraan Jyväskylän avoimeen yliopistoon. Sosiaalityö tai nuorisotutkimus sinänsä ovat ok, mutta eivät tunnu niin omilta. Uskoisin kuitenkin, että asiointi Jyväskylän avoimeen toimii aivan yhtä mallikkaasti kuin Chydeniuksen henkilökunnan kanssa. Nyky-yhteyksillä välimatka ei onneksi ole este. :D

Rouva palaa ruotuun ja jatkaa tekstinkäsittelyn ihmemaassa vielä hetken.

Onnekasta ja oppimisen ilon täyteistä vuotta 2011!

-Sanna-

69 kommenttia

Montako yötä jouluun?


Siinäpä kysymys, joka ainakin meidän perhessämme on ollut päivänpolttava. Nyt onneksi enää niin vähän, että laskeminen onnistuu lyhyelläkin matematiikan oppimäärällä ja ilman herra Ajaston apua: koko käsi eli viisi yötä. :)

Kuluneella viikolla sähköpostiini kolahti paitsi hyväksytty arvosana kognitiivisen psykologian lukemispäiväkirjasta myös tervetulotoivotus Akademisk svenska -kurssille. Viime vuodesta viisastuneena ilmoittauduin jo kesällä kun arvasin kurssin täyttyvän jo hyvissä ajoin ennen sen alkamista. Oli mukava bongata osallistujaluettelosta tuttuja nimiä aiempien kieliopintojen tiimoilta. Niihin osallistuminen on aina piristävää, aineopinnot etäopintoina kun tuppaavat olemaan kovin yksinäistä näpertelyä. Mitä taas minun ruotsinkielen taitooni tulee, niin heikoissa on kantimissa... Viimeksi olen kunnolla toista kotimaista puhunut vajaa kymmenen vuotta sitten, niin että pohjalta lähdetään. Täytyy varmaan vaihtaa autoradioon taustahälyksi jokin muu kanava kuin Voice tai Suomipop.

Niin, ja geropsykologian syventävä on edennyt ranskalaisista viivoista tuskin lainkaan. Tarkoitus olisi saada se valmiiksi loppuvuoden aikana niin, että geropsykologian kokonaisuus olisi valmis palautettavaksi heti alkuvuodesta ennen ruotsin aloitusta.

Villakoirat haukkuvat vielä iloisesti sänkyjen alla, pakolliset jouluostokset on sentään enimmäkseen hoidettu. Nekin pääosin netin kautta.

Lahjakasta loppuvuotta!

Toivottaapi

-Sanna-

13 kommenttia

Voi kyllä!

Hei,

aattelin vain kertoa että neljäs kerta toden sanoi. PSYA170LPK sai hyväksytyn arvosanan. :)

Terkuin,
-Sanna-

29 kommenttia

Taas syttyy valot tuhannet...

Hei, ja rauhallista kolmannen adventtisunnuntain iltaa!

Viikko on valunut sormien välistä nopeammin kuin sanonnan hiekka tiimalasissa. Lukemispäiväkirja geropsykologiasta on koneella valmiina, verkkotehtävän aineistoja olen tulostanut hieman lisää ja aloittanut asiaan kuuluvan ranskalaiset viivat -hässäkän. Suurin hankaluus on että aineisto tuntuu hetkittäin karkaavan käsistä: lähdeluettelon linkin takaa löytyy toinen linkki, joka taas johtaa edelleen, ja sieltä sitten löytyy taas jotain mukavaa klikattavaa.

Näin siis yleensä. Tällä kertaa olen pyrkinyt (ainakin vielä) pysyttelemään kohtuudessa. Jos tuntuu tehtävän edetessä jossain vaiheessa siltä ettei leivälle tule tarpeeksi päällisiä, niin katson vasta sitten uudemman kerran annettuja lähdesivustoja. Turha kerätä aineistoa pelkästään aineiston takia - vaikka sillä keinoin olo alkaa tuntua tooosi tehokkaalta. Valitettavasti se vain vie aikaa ja huomiota pois itse asiasta.

Aiemmista verkkotehtävistä viisastuneena olen myös saman tien kopioinut osoiterivin erilliseen word-dokumenttiin, ja numeroinut osoitteet sekä tulostamani sivun saman tien. Eipä tarvitse sitten miettiä, että mistäs osasta internetin ihmemaata tämä nyt sitten tulikaan kaivettua... Helpottaa elämää, varsinkin kun monissa lähteissä otsikkorivi on niin mittava ettei se tulostu paperin yläreunaan kuin osittain.

Ihan vielä ei ole joulu, mutta siitä huolimatta voi kuunnella Hauli Brosia.

-Sanna-

34 kommenttia

Odottavan aika on pitkä, sanotaan...


Hei,

kognitiivisen psykologian kestotehtävä tuli viimeinkin lähetettyä neljännen kerran, kera muutaman uuden sivun ja - yllätys, yllätys - uudistetulla käsitekartalla varustettuna. Nyt vaan sitten taas odotellaan ja syödään kynsiä.

Vaan jotta ei tulisi liikaa mietittyä miten tällä kertaa käy, lienee viisasta koota itsensä ja kirjoittaa valmiiksi geropsykologian lukemispäiväkirja. Siihenkin oli jollakin lapulla käsitekarttaluonnos olemassa, mutta missä paperi? Löytyy ehkä joulusiivouksen yhteydessä, tai sitten ei. Etsintöjen seurauksena löysin kyllä geropsykologian syventävää verkkotehtävää varten tulostamani artikkelit. Ne on nyt silmäilty läpi, täytyy lueskella vielä paria nettilähdettä ennen kirjallisia suoritteita.

Jos kohta lukemispäiväkirjat tuottavatkin hetkittäin tuskaa, niin verkkotehtäviin olen kehittänyt syvän intohimon. Ehdotonta parhautta on, ettei tarvitse metsästää kirjoja maailmalta vaan periaatteessa kaikki tarvittava aineisto on aina saatavilla. Suosittelen kokeilemaan, mikäli tämä suoritustapa on jäänyt tuntemattomaksi.

Toisen adventtisunnuntain kynnyksellä kannattaa muistaa, että joulu tulee vaikka komerot jäisivätkin siivoamatta.

Terveisin

-Sanna-

35 kommenttia

Taudin syvin olemus


Hei,

se on taas syksyn mahatautiepidemioiden aika. Nuorimmainen antoi ylen viime viikolla torstain ja perjantain välisenä yönä ja lämpöili perjantain. Keskimmäinen oli oksennellut viikonloppuna isänsä luona, ja minä kaiken huipuksi keskiviikon vastaisena yönä harrastin kuusi tuntia posliininpalvontaa yhteen menoon. Keskiviikkoaamuna jaksoi nippanappa kahden oksennuksen välillä viedä lapset kouluun ja sen jälkeen soittaa töihin että sori ei kykene... Sitten tulikin nukuttua iltaseitsemään, paria pakollista herätystä lukuun ottamatta (niinkus että se nuorimmainen piti hakea hoidosta ja käydä maitokaupassa ja muutama muu ihan pakollinen hommeli). Lapset pärjäsivät sangen kiitettävästi lähes omillaan, on ne ihania. Kannattaa muuten pitää varalta urheilujuomapussia kaapissa, on mahataudissa verrattoman paljon parempaa kuin se perinteinen keltainen jaffa.

Tänään on iltapäivästä alkaen jo tuntunut siltä että elämä voittaa, ja raakatekstiä on tullut vajaan sivun verran (ei kuulosta paljolta, mutta on se ollut sellainen tuskien taival että ei tosikaan). Jos siihen huomisillan aikana ehtisi vielä saada hiukan lisää, ja pääsisi työstämään sitten lukemispäiväkirjaa vol.4 kokonaisuutena.
Muistan taatusti ilmoittaa heti kun saan tuotokseni maailmalle, ja vielä varmemmin jos se joskus saa vielä jonkin arvosanankin. =)

Pöpötöntä loppukuuta!

-Sanna-