Ulla Laine esittäytyy

Hei!

Olen Ulla Laine ja tällä hetkellä eli elokuussa 2009 ikävuosia on plakkarissa 44. Olen 14-vuotiaan tytön äiti ja onnellisesti naimisissa. Asun pienen perheeni kanssa Forssassa keltaisessa puutalossa. Ikkunoistamme näkyy metsiä, peltoja, latoja, taloja, pieni järvi sekä valtatie 10, jota pitkin pääsee ajelemaan mukavasti Hämeenlinnaan tai Turkuun.

Työskentelen Ypäjän kunnassa perhetyöntekijänä. Valmistuin sosiaalikasvattajaksi vuonna 1993 Elimäen sosiaalialan oppilaitoksesta. Annoin itselleni luvan jatkaa opintoja, kun tyttäreni saavutti kymmenen vuoden maagisen virstanpylvään. Hakeuduin Hämeen Ammattikorkeakouluun päivittämään tietojani ja opiskelin työni ohella noin kaksi ja puoli vuotta Hämeenlinnassa Lahdensivun toimipisteessä. Sosionomi-opintojen parasta antia oli se, että sain tutustua sosiaalipedagogiikkaan, joka on siitä lähtien ollut minulle erittäin läheinen ja rakas teoria. Sosionomi AMK -tutkinnon sain valmiiksi kesäkuussa 2007. Opiskelu oli mielenkiintoista, antoisaa, ihanaa ja toisinaan rankkaa. Päätin tuolloin, että nyt pidän ainakin kahden vuoden hengähdystauon ja keskityn vain perheeseeni, työhöni ja muihin harrastuksiini.

Tosiasiassa ei mennyt kuin hetki, kun ryhdyin suunnittelemaan mitä seuraavaksi opiskelisin. Syyspuolen toivuin AMK-opinnoistani ja kevään koittaessa selvittelin elämäntilanteeseeni sopivia opintomahdollisuuksia. Löysin avoimen yliopiston ja syksyllä 2008 ilmoittauduin Kokkolan yliopistokeskus Chydeniukseen suorittamaan sosiaalityön perusopintoja. Valintani oli Kokkola, koska Chydeniuksessa painopisteenä on aikuiskoulutus.

Koska sosionomit saavat sosiaalityön perusopinnoista 15 op hyväksilukuja, minulle jäi suoritettavaksi vähältä kuulostavat 10 op. Olikohan kyse "kisaväsymyksestä," sillä minulla meni kokonainen lukuvuosi siihen että sain kaikki kurssit suoritettua. Tosin lisäksi suoritin yleisopintoina kolmen opintopisteen Tiedonlähteet ja tiedonhaku -verkkokurssin. Molemmat opintokokonaisuudet pystyi tekemään etäopiskeluna, joka on tällä hetkellä minulle lähes ainoa tapa opiskella. Yhden kirjallisen tentin kävin tekemässä Hämeenlinnassa, muutoin opiskelin kotoa käsin ja olin luennoilla mukana tietokonevälitteisesti. Verkkoluennot, verkkokurssit ja erilaiset kirjalliset tehtävät ovat kätevä tapa opiskella, kun opiskelijan ja oppilaitoksen välillä on matkaa noin 415 kilometriä. Chydeniuksen henkilökunta on osoittautunut ystävälliseksi ja auttavaiseksi. Apua ja neuvoja olen saanut aina kun olen tarvinnut ja mikä parasta: erittäin nopeasti. Tentaattorit ovat olleet ymmärtäväisiä ja suhtautuneet aikuisopiskelijan siviilikiireisiin joustavasti. (Epäilenpä, että palautin lähes kaikki tehtäväni enemmän tai vähemmän palautuspäivämäärän jälkeen.)

Elokuussa 2009 ilmoittauduin opiskelemaan perheopintoja (25 op) joita odotan innolla, sillä uskon saavani kurssien myötä uusia näkökulmia omaan työhöni. Haaveissani siintävät sosiaalityön aineopinnot, mutta ainakaan tällä hetkellä en saa niitä järjestymään. Aikeitani hidastaa tämä fyysinen välimatka, sillä aineopintoja ei voi suorittaa kokonaan etänä. En kuitenkaan lannistu, vaan suorittelen nyt omassa tahdissani erilaisia kursseja, jotka myöhemmin käyvät mm. sivuaine- ja valinnaisiksi opinnoiksi. En siis voi kieltää, etteikö yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto kiinnostaisi, mutta opintielle tulevat esteet on ylitettävä yksi kerrallaan, jotta haaveeni voisi toteutua. Välimatkan lisäksi haasteita tuovat mm. käytännön harjoittelun järjestyminen ja kieliopinnot, sillä olen sekä englannin että ruotsin kielessä täysi tumpelo.

Pyrin kertomaan täällä avoimen yliopiston blogissa viikoittain, miten opintoni sujuvat. Toivon, että te uudet aikuisopiskelijat saisitte intoa ja opastusta tuleviin opintoihinne. Näistä blogi-teksteistä saat omakohtaisiin kokemuksiini perustuvaa autenttista tietoa opiskelun ihanuudesta ja haasteista. Tunnelmat tulevat luultavasti vaihtelemaan laidasta laitaan. Luvassa on epätoivoa, hammasten kiristystä, väsymystä sekä mieleni avartumista, iloa ja onnea.

Odotan mielenkiinnolla kirjoittajaparini Susannan tekstejä, sillä ensinnäkin hänen kirjoitustyylinsä on oikein mukava ja lisäksi hän on ryhtynyt opiskelemaan sosiaalityön aineopintoja, joihin minäkin sitten joskus toivon mukaan pääsen osallistumaan. Tulen lukemaan tarkasti hänen blogi-tekstejään - onhan hän tavallaan raivaamassa tietä myös minun tuleville opinnoilleni.

Syyskesäterveisin ja onnea opintoihisi toivottaen:

Ulla Laine