Pages

Kokonaisvaltaista elämää

Perheellisen, työssä käyvän opiskelijan elämä on minulle jo tuttua. Asetelmasta on tainnut tulla tämän hetkinen elämäntapa tai ainakin toki elämäntilanne. Vaikka tilanteesta on jo jonkin verran kokemusta, ihmettelen edelleen, miten aika ja voimat voivat riittää kaikkiin velvollisuuksiini, perheen kanssa yhdessä olemiseen ja tietysti myös lepoon.


Pari viimeistä viikkoa olen käyttänyt vallan muuhun kuin opiskeluun. Näinhän tämän piti aikaisemman arvaukseni perusteella mennäkin. Työ on vienyt melko paljon energiaa ja olen selvästi kaivannut lepoa niin iltaisin kuin viikonloppuisinkin. Olen viettänyt aikaa perheeni kanssa - totta kai - tarvitsemmehan me toisiamme koko ajan kaikessa mahdollisessa. Kotiaskareet vievät oman aikansa joka päivä. Lisäksi yhdistysharrastukseni vie jonkin verran aikaa, olenhan mm. jäsensihteeri ja jäsenlehden pää- (ja ainoa) toimittaja.

Tuohon alkuun oli laitettava selostus, mistä mm. johtuu, että opintoni eivät nyt ole edistyneet. Tänään kuitenkin ilmoittauduin Johdatus perheopintoihin -kurssin luentopäivään, joka on 3.10.09. Välimatkan vuoksi suoritustapani on siis verkkoluento reaaliaikaisesti sekä kirjallinen essee.

Ihmettelen, miten tomerasti hankin aina kirjoja sun muuta materiaalia pöytäni täyteen ja sen jälkeen juttu tahtoo vallan lässähtää. Aiemmista opiskelukokemuksistani johtuen tiedän, että toisten opiskelijoiden tapaaminen ja lähiopetus ovat parhaita energiapiikkejä opiskeluun. Siksi olen ajatellut suorittaa kaikki mahdolliset perheopintojen kurssit verkkokursseina. Silloin on olemassa valmis aikataulu, jota on pakko noudattaa ja saan luullakseni olla vuorovaikutuksessa toisten opiskelijoiden ja opettajan kanssa.

Tätä pientä kirjoitusta kirjoittaessani aikaa on kulunut noin kaksi tuntia. Vastasin sinä aikana kaksi kertaa puhelimeen, juttelin mieheni kanssa ränneistä ja pihasorasta, tyhjensin astianpesukoneen, söin omenapiirakkaa, katsoin Facebookista sukuun syntyneen uuden vauvan valokuvia ja otin kuvia sekaisesta työpöydästäni blogin elävöittämiseksi. Minulla ei kuitenkaan ole varsinaisia keskittymisen vaikeuksia. Siis mistähän tässä sitten on kyse? Onko tämä nyt sitä työ-, perhe- ja opiskeluelämän yhteensovittamista? Onhan se. Repaleista ja raskasta, mutta kuitenkin niin rikasta ja rakasta. Minun ihana, kokonaisvaltainen elämäntapani, jonka ansiosta aikani ei tule koskaan pitkäksi tai ikäväksi!

Tässä kuva työpöydästäni, jossa opiskelumateriaali odottaa emäntänsä inspiraatiota luottavaisena ja kärsivällisenä. (Onneksi pölyä ei erota kovin hyvin.)



btemplates

2 kommenttia:

Susanna Muhonen kirjoitti...

Kivasti kirjoitettu :) Näinhän se on, että kun perhe-elämä ja työ pitää yhteensovittaa ja siihen vielä lisätään opiskelu, niin onhan siinä välillä ihmettelemistä, että mistä oikein aloittaisi. Minulla oli viime viikolla aika kiirettä, koska opintoja oli kalenterissa neljälle illalle ja lauantaipäivälle oli pakolliset kvalitatiiviset tutkimusharjoitukset. Englanninopinnoissakin on läsnäolopakko ja niitä oli kahtena iltana. Perjantai-illan jätin sitten lopulta väliin, koska meille tuli vieraita. Kuuntelen Anu-Riina Svenlinin luennon myöhemmin nauhalta. Viikonloppu ja nämä alkuviikon kaksi päivää menivätkin jotenkin kuin kehoni vaatimuksesta sairastaessa. Vaikka olen ollut kurjassa kunnossa, niin jonkin verran olen samalla tehnyt yhtä tehtävää. Nyt huomenna jo makaamiseen kyllästyneenä mene taas takaisin töihin.
Sulla on upea työpöytä, kyllä tuossa joutaa opiskella, hop, hop :D Mun opiskelu"pöytäni" on melkein aina sellainen, että istun sohvalla läppäri sylissä. Mulla on liian miellyttävä sohva :D T. Susanna

Ulla kirjoitti...

Sinulla, Susanna, on aikamoinen määrä erilaisia opiskelukuvioita ja -kursseja. Ei voi muuta kuin ihmetellä, että kuin sä sen teet! Älä kuitenkaan uuvuta itseäsi liikaa.

Toivottavasti olet jo parantunut.

Kuulemisiin!

Lähetä kommentti