Montako yötä jouluun?

Siinäpä kysymys, joka ainakin meidän perhessämme on ollut päivänpolttava. Nyt onneksi enää niin vähän, että laskeminen onnistuu lyhyelläkin matematiikan oppimäärällä ja ilman herra Ajaston apua: koko käsi eli viisi yötä. :)

Kuluneella viikolla sähköpostiini kolahti paitsi hyväksytty arvosana kognitiivisen psykologian lukemispäiväkirjasta myös tervetulotoivotus Akademisk svenska -kurssille. Viime vuodesta viisastuneena ilmoittauduin jo kesällä kun arvasin kurssin täyttyvän jo hyvissä ajoin ennen sen alkamista. Oli mukava bongata osallistujaluettelosta tuttuja nimiä aiempien kieliopintojen tiimoilta. Niihin osallistuminen on aina piristävää, aineopinnot etäopintoina kun tuppaavat olemaan kovin yksinäistä näpertelyä. Mitä taas minun ruotsinkielen taitooni tulee, niin heikoissa on kantimissa... Viimeksi olen kunnolla toista kotimaista puhunut vajaa kymmenen vuotta sitten, niin että pohjalta lähdetään. Täytyy varmaan vaihtaa autoradioon taustahälyksi jokin muu kanava kuin Voice tai Suomipop.

Niin, ja geropsykologian syventävä on edennyt ranskalaisista viivoista tuskin lainkaan. Tarkoitus olisi saada se valmiiksi loppuvuoden aikana niin, että geropsykologian kokonaisuus olisi valmis palautettavaksi heti alkuvuodesta ennen ruotsin aloitusta.

Villakoirat haukkuvat vielä iloisesti sänkyjen alla, pakolliset jouluostokset on sentään enimmäkseen hoidettu. Nekin pääosin netin kautta.

Lahjakasta loppuvuotta!

Toivottaapi

-Sanna-

Voi kyllä!

Hei,

aattelin vain kertoa että neljäs kerta toden sanoi. PSYA170LPK sai hyväksytyn arvosanan. :)

Terkuin,
-Sanna-

Taas syttyy valot tuhannet...

Hei, ja rauhallista kolmannen adventtisunnuntain iltaa!

Viikko on valunut sormien välistä nopeammin kuin sanonnan hiekka tiimalasissa. Lukemispäiväkirja geropsykologiasta on koneella valmiina, verkkotehtävän aineistoja olen tulostanut hieman lisää ja aloittanut asiaan kuuluvan ranskalaiset viivat -hässäkän. Suurin hankaluus on että aineisto tuntuu hetkittäin karkaavan käsistä: lähdeluettelon linkin takaa löytyy toinen linkki, joka taas johtaa edelleen, ja sieltä sitten löytyy taas jotain mukavaa klikattavaa.

Näin siis yleensä. Tällä kertaa olen pyrkinyt (ainakin vielä) pysyttelemään kohtuudessa. Jos tuntuu tehtävän edetessä jossain vaiheessa siltä ettei leivälle tule tarpeeksi päällisiä, niin katson vasta sitten uudemman kerran annettuja lähdesivustoja. Turha kerätä aineistoa pelkästään aineiston takia - vaikka sillä keinoin olo alkaa tuntua tooosi tehokkaalta. Valitettavasti se vain vie aikaa ja huomiota pois itse asiasta.

Aiemmista verkkotehtävistä viisastuneena olen myös saman tien kopioinut osoiterivin erilliseen word-dokumenttiin, ja numeroinut osoitteet sekä tulostamani sivun saman tien. Eipä tarvitse sitten miettiä, että mistäs osasta internetin ihmemaata tämä nyt sitten tulikaan kaivettua... Helpottaa elämää, varsinkin kun monissa lähteissä otsikkorivi on niin mittava ettei se tulostu paperin yläreunaan kuin osittain.

Ihan vielä ei ole joulu, mutta siitä huolimatta voi kuunnella Hauli Brosia.

-Sanna-

Odottavan aika on pitkä, sanotaan...

Hei,

kognitiivisen psykologian kestotehtävä tuli viimeinkin lähetettyä neljännen kerran, kera muutaman uuden sivun ja - yllätys, yllätys - uudistetulla käsitekartalla varustettuna. Nyt vaan sitten taas odotellaan ja syödään kynsiä.

Vaan jotta ei tulisi liikaa mietittyä miten tällä kertaa käy, lienee viisasta koota itsensä ja kirjoittaa valmiiksi geropsykologian lukemispäiväkirja. Siihenkin oli jollakin lapulla käsitekarttaluonnos olemassa, mutta missä paperi? Löytyy ehkä joulusiivouksen yhteydessä, tai sitten ei. Etsintöjen seurauksena löysin kyllä geropsykologian syventävää verkkotehtävää varten tulostamani artikkelit. Ne on nyt silmäilty läpi, täytyy lueskella vielä paria nettilähdettä ennen kirjallisia suoritteita.

Jos kohta lukemispäiväkirjat tuottavatkin hetkittäin tuskaa, niin verkkotehtäviin olen kehittänyt syvän intohimon. Ehdotonta parhautta on, ettei tarvitse metsästää kirjoja maailmalta vaan periaatteessa kaikki tarvittava aineisto on aina saatavilla. Suosittelen kokeilemaan, mikäli tämä suoritustapa on jäänyt tuntemattomaksi.

Toisen adventtisunnuntain kynnyksellä kannattaa muistaa, että joulu tulee vaikka komerot jäisivätkin siivoamatta.

Terveisin

-Sanna-

Taudin syvin olemus

Hei,

se on taas syksyn mahatautiepidemioiden aika. Nuorimmainen antoi ylen viime viikolla torstain ja perjantain välisenä yönä ja lämpöili perjantain. Keskimmäinen oli oksennellut viikonloppuna isänsä luona, ja minä kaiken huipuksi keskiviikon vastaisena yönä harrastin kuusi tuntia posliininpalvontaa yhteen menoon. Keskiviikkoaamuna jaksoi nippanappa kahden oksennuksen välillä viedä lapset kouluun ja sen jälkeen soittaa töihin että sori ei kykene... Sitten tulikin nukuttua iltaseitsemään, paria pakollista herätystä lukuun ottamatta (niinkus että se nuorimmainen piti hakea hoidosta ja käydä maitokaupassa ja muutama muu ihan pakollinen hommeli). Lapset pärjäsivät sangen kiitettävästi lähes omillaan, on ne ihania. Kannattaa muuten pitää varalta urheilujuomapussia kaapissa, on mahataudissa verrattoman paljon parempaa kuin se perinteinen keltainen jaffa.

Tänään on iltapäivästä alkaen jo tuntunut siltä että elämä voittaa, ja raakatekstiä on tullut vajaan sivun verran (ei kuulosta paljolta, mutta on se ollut sellainen tuskien taival että ei tosikaan). Jos siihen huomisillan aikana ehtisi vielä saada hiukan lisää, ja pääsisi työstämään sitten lukemispäiväkirjaa vol.4 kokonaisuutena.
Muistan taatusti ilmoittaa heti kun saan tuotokseni maailmalle, ja vielä varmemmin jos se joskus saa vielä jonkin arvosanankin. =)

Pöpötöntä loppukuuta!

-Sanna-

Kukaan nähnyt joutilasta motivaatiota?

Niin,

kun tältä nimittäin on semmoinen päässyt piiloutumaan. Kognitiivisen psykologian lukemispäiväkirja teki taannoin comebackin, ja mieli teki hyppiä tasajalkaa - ei ihan ilosta kumminkaan. Edelliseen verrattuna edistystä oli kuitenkin kuulemma tapahtunut ja lisää kehityskelpoisuutta havaittavissa. Aion siis lukea sen opuksen vielä kerran uusiksi, ehkä ymmärrän tällä kertaa missä kohden meni metsään. Se on selkävoitto tai ei mitään!

Tieteellisen toiminnan perusteiden kirjallisuutta olen varovasti silmäillyt, ajattelin ensin lukea suomenkielisen version jotta saan asiaa avatuksi. Filosofia on nimittäin täysin uusi tuttavuus: ei siksi, etteikö se olisi kiinnostavaa vaan siksi, ettei se aikoinaan kuulunut maalaiskuntamme lukion ainevalikoimaan. Uutta kivaa siis tiedossa. :D

Viikonloppua odotellessa otetaas taas...

-Sanna-

Kadonnutta aikaa etsimässä

Havahduin huomaamaan kuinka pari viikkoa on jotenkin ihmeellisesti vain kulunut johonkin. Ihan kohta on marraskuu, ja aika viritellä ulkovaloja.

Opinnolliselta kannalta katsottuna edistys on ollut olematonta. Geropsykologian lukemispäiväkirjaan on tullut muutama sivu lisää ns. vuodatusta jonka pohjalta onkin sitten hyvä joskus (paljon) myöhemmin lähteä pohtimaan sellaista hallitumpaa kokonaisuutta. Niin, ja tulin ilmoittautuneeksi Tieteellisen toiminnan perusteet -kurssille, koska sen aikataulu tuntui sopivan hyvin meikäläisen mentaliteetille: kokonainen vuosi aikaa työstää kolmea opintopistettä, eli aikaa on ylenpalttisesti - jättää tehtävä sitten viime hetkellä.

On minulla toki ollut yksi hyväkin syy jättää puurtaminen vähemmälle: luin Juha Hakalan kirjan Pakattu aika. Aloittaessani en tiennyt mitä teokselta odottaa, ja ensimmäiset sata sivua menivätkin odotellessa että joko se asia kohta alkaa... Ja missä ihmeessä ovat lähdeviitteet? Tässä vaiheessa syttyi oivallus, ja varsinkin viimeiset kuutisenkymmentä sivua hihittelin sitten itsekseni. Vaikeaa asennoitua professoriin joka ei kirjoita kuivakkaan asiallisia. Kaikkinensa kirja, jota sen näennäisestä kepeydestä huolimatta ei parane lukea ahmimalla, vaan pieninä paloina jotta asioita ehtii pureskella kunnolla. Suosittelen lämpimästi, pukinkonttiainesta, kestää toisenkin lukukerran.

Ulkona voi olla kylmää ja märkää, mutta kirjan kanssa on mukava käpertyä vaikka sängyn lämpimään.

Palaillaan taas tuonnempana!

-Sanna-

Jääkausi lähestyy...

Hei,

taas on käsillä se vuodenaika, että tämä rouva muuttaa illoiksi pannuhuoneeseen. Eiköhän sieltä kuitenkin sen verran pääse irtautumaan, että jonkinlaista edistystä opinnoissa tapahtuu. Toivottavasti vauhdikkaammin kuin viime kuukausina, eli ei ole päässyt tapahtumaan mitään uutta ja mullistavaa...

Työstetty vol.3 kognitiivisesta psykologiasta lähti jo eteenpäin, mutta juuri muuta en ole opintojen tiimoilta saanut aikaiseksi. Geropsykologiasta on kasassa hajanaisia muistiinpanoja ja paperille piirreltyjä ympyröityjä sanoja nuolihässäkän keskellä. Kyllä se siitä kypsyy. :)

Oikeasti, talven pimeinä iltoina on aikaa opinnoille. Päivät ovat lyhentyneet jo siihen tahtiin, että nautitaan vielä siitä lyhyestä iltahämärästä mikä on jäljellä. Nautitaan ennen kaikkea juuri nyt tästä lumisesta viikonlopusta, kun lumitöitä ei kuitenkaan tarvitse hirveästi ajatella eikä kinosten korkeus vielä ärsytä.

Palaillaan,

-Sanna-

Aurinko paistaa aina, joskus vaan pilvet on hiukan edessä.

Kognitiivisen psykologian palaute työstetyn tehtävän osalta tuli eilen. Oli se pikkusen parempi, mutta jos vähän vielä uudestaan... Yön yli on nyt nukuttu, ja olo kaikin puolin auvoisa. Mitäs, katellaan taas jossain välissä uutta näkökulmaa, jos se kuuluisa kolmas kerta toden sanoisi. Onneksi on edelleen sitä jatkoaikaa jäljellä.

Voiton puolellahan näissä aineopinnoissa kumminkin jo ollaan, enää kolme ja puoli opintojaksoa suorittamatta. :)

Kirpeää pakastuvaa syksyä teille kaikille, muistakaa pysähtyä ihailemaan kuuraista luontoa.

-Sanna-

Uudestaan, sano teletappi!

Aika on kulunut geropsykologian kirjan parissa, sikäli kun lukemiseen on jäänyt aikaa. Kesäloman jälkeen edessä on ollut karu paluu arkeen ja siihen kiusalliseen tosiasiaan että arki-iltoina ei ehdi juuri mitään. Viikolla luku-urakka ei tahdo edetä, muutamat alkuillan tunnit kuluvat tosi pian ja niistä haluaa antaa mahdollisimman paljon lapsille. Alustavasti 20-vuotiseksi suunnittelemani mummonmökki kuntoon -projektikin vaatii hetkittäin pientä huomiota, jotta purku-urakka joutuu ennen kuin sää muuttuu liian kylmäksi. Ennen nukkumaanmenoa taas ei ajatus ole enää kirkkaimmillaan. Jos sitä viikonloppuna sitten taas urakoisi yhtä sun toista... Aina laiska selitykset keksii. =)

Kognitiivisen psykologian lukemispäiväkirja palautui työstettäväksi. Täytyy myöntää, että juuri tätä odotinkin: kiireessä tehty tuppaa jäämään pintapuoliseksi. Onneksi puolivalmiiden opintojaksojen loppuun suorittamiseen on myönnetty jatkoaikaa joulukuun loppuun, joten eiköhän sen sitä ennen ehdi kirjoittamaan uusiksi. Hylätty arvosana Korpissa ei onneksi enää riipaise niin syvästi kuin ensimmäisellä kerralla, kun tietää että se ei välttämättä tarkoita kirjallisen työn täydellistä nollaamista. Täytyy vain tuumia asioita hieman uusiksi välipalautteen vinkit mielessä.

Korpin kanssa oli eilen mennä koko käsi rystysiä myöten suuhun. Sormi oli kevyttä tavaraa siinä vaiheessa, kun ilmoittautuminen jäljellä oleville psykologian aineopintojen opintojaksoille ei onnistunutkaan opintokirjeen linkeistä ihan naps ja kops. Onneksi apu löytyi pian Ann-Christinin kautta, ja asia on nyt kunnossa. Varmaan siellä sitten oli joku bitti poikittain, tai nolla karkasi jonosta eikä ykköset tienneet mihin marssia.

Tämä marssii nyt lisäämään puita saunanpesään ja tyhjentämään pyykkikoneen. Palaillaan!

-Sanna-

Tervehdys!

Tervehdys!

Olen Marja, lokakuun koittaessa 35 ikävuoden etapin saavuttava elinikäinen elämäntapaopiskelija. : ) Sain KM-tutkintoni valmiiksi vuonna 2001 Tampereen yliopistossa, jonka jälkeen olen jatkanut uuden tiedon omaksumista erinäisten opintojen parissa, vastapainoksi alituisille mieleen tulvahtaville kysymyksille ja luontaiselle halulleni oppia ja täyttää uteliaisuuden pohjatonta aukkoa mielessäni.

Olen tällä hetkellä kasvatustieteen jatko-opiskelijana Kokkolan Yliopistokeskus Chydeniuksessa ja väitöstutkimukseeni liittyen työelämästä opintovapaalla. Avoimen yliopiston opinnoista lähellä sydäntäni on etenkin erityispedagogiikka, joka on jatko-opintojeni pitkä sivuaine. Tavoitteeni tulevana syksynä on saada valmiiksi myös historian perusopintojen kokonaisuus ja filosofia itselleni entuudestaan uutena oppiaineena varmasti haastaa ajattelemaan ja pohtimaan elämää suurempia kysymyksiä.

Odotan iloisella mielenkiinnolla tulevaa, alkavaa lukuvuotta! : )

- Marja -

Voi hyvää päivää!

Sain torstaina haettua kirjastosta geropsykologian kirjan. Laitoin kirjan sivuun sitä edes avaamatta, ja tuumasin että viikonloppuna on aikaa. Tänään sen sitten avasin - ja suljin saman tien.

Oikeasti, onko niihin kirjaston kirjoihin pakko tehdä alleviivauksia, pahimmassa tapauksessa vielä kuulakärkikynällä? Jos ne alleviivaukset on pakko tehdä niin tekee edes lyijykynällä. Lisäksi olisi tavattoman kohteliasta pyyhkiä ne pois ennen kuin palauttaa opuksen. Kiitos! Ei paljoa naamaa naurata, kun kumittaa montasataa sivua alleviivauksia ennen kuin pääsee lukemaan (nihilisti minussa ei voi lukea ennen kuin on poistettu ne ylimääräiset merkinnät mitä vain pois saa). Miltei jokainen lainaamani kirja on ollut alleviivattu, ja osan olenkin sitten ostanut ihan uutena koska kirjaston kappaleessa on enemmän alleviivattua kuin puhdasta tekstiä - usein erivärisillä kynillä, osa vapaalla kädellä ja osa viivottimella vedettynä, reunahuomautuksia...

Kas kun ne asiat, joita siitä kirjasta haetaan ovat hieman erilaisia eri aineen opiskelijoilla. Minä en luultavasti hae sieltä samoja asioita kuin perusterveydenhuollon opiskelija tai tai aikuiskasvatustieteen opiskelija. Jos kirjaa on valmiiksi alleviivattu, niin sitä väkisinkin huomio kääntyy niihin korostuksiin ja sitä kautta mahdollisesti epäoleelliseen tietoon.

Itse en harrasta alleviivaamista edes omiin kirjoihini, koska on keksitty niinkin kätevä merkintätapa kuin teippimerkit. Eivät maksa maltaita, niitä voi käyttää aina uudelleen eikä niistä jää kirjoihin minkäänlaisia jälkiä kun ne irrottaa. Lisäksi kannatettava tapa on vaikka merkitä vihkoon muutama avainsana ja sivunumero, jolla asiaa on käsitelty.

Murr. Olen puhunut. Seuraavaksi etsin pyyhekumin tai kaksi. Kenelle voin lähettää laskun?

-Sanna-

Vähän niinku joulua oottais!

Elokuu vetelee viimeisiään ja 1.9. lähestyy. Psykologian uudet verkkotehtävät avataan ja pääsee lamomaan ja tuumimaan että tekiskö vai eikö.

Eilen sain viimeinkin lähetettyä kognitiivisen psykologian lukemispäiväkirjan. Ei voi tajuta, että miten se olikin taas niiiin vaikeaa. Kirja itsessään oli mielenkiintoinen ja siitä löysi paljon hyvää asiaa, mutta paperille ei tahtonut saada muuta kuin kaikenlaista latteaa ja ympäripyöreää. Ehkä se olikin se runsaudenpula, kun ei oikein osannut päättää mitä jättäisi pois. Ilta meni nautiskellessa ja vannoessa että pariin viikkoon en uhraa opinnoille ajatustakaan - tänään laitoin jo geropsykologian kirjan varaukseen. Meneehän siinä viikko ennenkuin se saapuu Kokkolasta tänne omaan paikalliskirjastoon...

Ihmetellään ja kummastellaan, kohta aherretaan taas uudella innolla!

-Sanna-

Syksy saa, minä en...

...lukemispäiväkirjaa kognitiivisesta psykologiasta valmiiksi. Voiskohan joku suunnitella sellaisen tekstintunnistusohjelman, jolla saisi muistiinpanot suoraan tekstitiedostoksi kun niitä näyttää ruudulle, tai että ajatukset saisi suoraan saneltua tietokoneelle tekstiksi? Viitteineen, ja käsitekartta automaattisesti generoituna, kiitos! Oikeasti, tarkoitus olisi huomenna saada esseeteksti siihen vaiheeseen, että pääsisi kunnolla työstämään sitä lopulliseksi versioksi. Tuppaa tulemaan tuo takaraja vastaan eli elokuun loppu.

Syyskuun ensimmäistä odotellessa olen käynyt jo varovasti raottamassa uutta Koppa-järjestelmää, ja se vaikuttaa todella kätevältä. Tehtävien ohjeet, tiedot lähdeaineistosta ja muu tarvittava tehtävän suorittamiseksi löytyy opintojaksojen kohdalta suoraan. Kunhan vielä palautuslaatikot ja muu hienosäätö saadaan kohdalleen, niin tuotahan on ilo päästä käyttämään.

Susannalle ja Ullalle kiitos kommenteista. Viime talvena kävin lueskelemassa teidän kirjoituksianne, ja Susannan kanssa on kulutettu iltoja samoilla englannin kursseillakin. Niistä jäi kivoja muistoja. :) Lähiopiskelu porukalla oli tosi mukavaa, ja vaihtelua tähän kotona tapahtuvaan itsekseen tuhertamiseen. Kannattaa lähteä mukaan!

Vaan nyt on syytä siirtyä taas sylttytehtaalle, tai ei valmistu ensivedos. Palataan!

-Sanna-

Oj då,
mihin ihmeeseen katosi kaksi viikkoa? Yritys hyvä kymmenen, olen jo sivulla 304, paluu töihin on faktaa ensi maanantaina ja vielä pitäisi ehtiä hoitamaan vanhimmaisen muutto opiskelupaikkakunnalle (ainakin suurimmaksi osaksi)... Jostain ihmeen syystä helteellä ei jaksa edes lukea. Tai kyllähän sitä lukee, mutta luetun ymmärtäminen on heikonlaista.

Olen monesti ennenkin huomannut, että lukutekniikkani ei ole paras mahdollinen: en kerta kaikkiaan pysty jättämään väliin ainuttakaan sivua. Ties minkä helmen siinä menettää jos ei tiiraile joka kuvatekstiä läpi. En tahdo päästä ohi edes niistä todella kuivista tehdyistä tutkimuksista, tutkimusmenetelmistä ja tilastollisesta merkitsevyydestä - kaikki sillä kolmannella kotimaisella. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan: kuinka oppia vähemmän perusteellinen lukutapa?
Työpsykologian lukemispäiväkirja on edelleen luonnoksen asteella, lähdeviitteet ja otsikointi pitäisi vielä saada väännettyä. Muutakin muokkaamista tekstissä vielä on. Pahinta on kuitenkin se, että käsitekartta pitäisi vääntää vaikka väkisin. Paino sanalla väkisin... Vanhalla kunnon 80-luvulla ei yläasteella ja lukiossa moisia rustattu. Oppia ikä kaikki.

Onneksi kesä jatkuu vielä, ja inhimillisempiä lämpötilojakin on luvassa. Nautitaan vielä viimeisistä heinäkuun helteistä, ja odotetaan lämpöisenä hämärtyviä elokuun iltoja.

-Sanna-

Onneksi on loma...

Niin, onneksi on loma. Laiskaa opiskelijaa kesä hellii. Syksyllä muuttuvat opintovaatimukset toivat pieniä suorituspaineita, kun puolivalmiit osakokonaisuudet pitää saada valmiiksi elokuun loppuun mennessä. Kaikenlaista muutakin pikkuhommaa pukkaa: talven polttopuut olisi hyvä saada katon alle edes suurimmaksi osaksi ja se pakollinen matonpesukin on vasta puolivälissä. Ainut ongelma on se, että vuorokaudessa ei edelleenkään ole kuin 24 tuntia...

Eilinen menikin mukavasti takoessa työpsykologian lukemispäiväkirjaa, onneksi palautus ei ole vielä ajankohtainen niin että pilkkuja ehtii viilata. Seuraavaksi aloittelen kognitiivista psykologiaa, lukemispäiväkirja siitäkin on väännettävä. En ole hirvittävän ihastunut ajatukseen tenttimisestä, vapaa aikataulu joustaa sopivasti elämäntilanteen mukaan. Ainut tentti tähän mennessä johon olen osallistunut oli tilastomenetelmistä. Siinä kun ei ollut vaihtoehtoja ;)

Vaan eiköhän kumminkin muisteta laulella Sepin Kesähittiä, jätetä opiskelut puoliteholle ja jatketa vasta syksyllä sitten täysillä...

-Sanna-

Ei mennyt ihan kuin elokuvissa :(

Tässä keväällä olin tilastomenetelmien (6op) kurssilla, joten olen jossain kijoituksessani maininnutkin. Kurssi tuntui minulle yhtä vaikealta, kuin oltaisiin kiinaa opetettu (tosin en ole kiinaa tahtonut koskaan opiskellakaan ;) ), siis ihan oikeasti. Kaavat olivat hirveän näköisiä, eivätkä ne avautuneet minulle, vaikka opettaja sanoikin, että kun niihin pääsee sisään, niin niitä on helppo ymmärtää ja käyttää. Ymmärrän kyllä (vaikka en ihan helpolla ;) ), että kurssi oli kyllä ihan tavallisille ihmisille tarkoitettu.
Matikassa olin aina kouluaikoinani keskitasoa 7-8 arvosanoilla. Lukiota en ole käynyt, tosin olihan matikkaa kauppakoulussakin. Tuntuu, että tilastomenetelmien kurssin lähtötaso oli hieman korkeampaa, kun minun ymmärrärrykseni, sillä kurssilla tunsin heti ihan aluksi, että en päässyt kärryille. Jos jossain asiaas heti alku on liian vaikeaa, on todella vaikeaa ymmärtää sitten jatkoa. Kuuntelin luennot tarkkaavaisesti ja ennen tenttiä yritin paneutua kaavoihin, mutta tuntui aika toivottomalta.
Tentissä oli 5 laskutehtävää, jotka tuntuivat vaikeanoloisilta, mutta aloin reippaasti niitä selvittelemään (väkertelemään omiani) ja sain kuin sainkin 4 laskuun jonkinmoisen vastauksen. Yhteen laskuun jätin vastaamatta, koska siihen minulla ei ollut minkäänlaista aavistustakaan.
Tiesin, etten tentistä huippusuoritusta tule missään tapauksessa saamaan, mutta toivoin suuresti että saisin sen hyväksyttävän rajan eli 14/30 pistettä eli 1. Olin ihan jännityksissä reilun viikon, ennen kuin sain sähköpostiini vastauksen. En meinannut todellakaan uskaltaa avata postia... Ja plääh :( Tenttini oli hylätty, kuten olin pelännytkin. Ja kyllä kirpaisi ja ärsytti saada ensimmäinen hylätty arvosana opinnoissani. No, eihän tuo tapa (mutta vahvistaako edes.
Tuo kurssi on pakollinen varmaan kaikkiin kandin tutkintoihin ja ainakin sosiaalityöhön. Pisteitä tuosta kurssista olisi saanut 6 op (nyt ymmärrän miksi). Kurssissa onkin valtava määrä luentoja ja harjoituksia, joten pisteitä voisi ihan hyvin saada enemmänkin.
Ilmoittauduin uusintatenttiin ja yritin taas ymmärtää kaavoja, mutta tenttipäivän saapuessa ollessani kipeänä (meikäläisen tuttua arkipäivää), ajattelin että en edes jaksa mennä turhaan näillä tiedoillani papereita sotkimaan. Toinen uusinta on vielä mahdollinen, mutta päätin, että käyn kurssin uudestaan, kun se järjestetään. Menköön rahaa hukkaan, ei voi mitään. Onneksi syksystä lähtien avoimen kurssit halpenevat huomattavasti, joten tämä 100e kurssi maksaa silloin (vain) 60e.
No tulipa nyt tässä tunnustettua, että olen englannin lisäksi myös surkea tuossakin. MUTTA, ei tämä tähän jää. Käyn tuon kurssin myöhemmin uudelleen ja aion vielä sen läpäistä. Paljon oon opintoja jo suorittanut, joten tuo ei mun tutkinnon saamistani pilaa!!
Te, jotka ette ole vielä suorittaneet tuota kurssia, menkää toki heti seuraavalle mahdolliselle kurssille, vaikka vaikea onkin. Ehkä kuulutte siihen joukkoon, jotka suorittavat sen kunnialla, heh :D
Lopuksi haluan sanoa, että opetus oli hyvää, aiheet vaan olivat liian vaikeita.

Kesäisin terveisin Susanna

Kohta kesälaitumille :)

Lukuvuosi on melkein mennyt menojaan ja tosi nopeasti tuntuukin kuluneen näin jälkeenpäin. Opintopisteitä on kerääntynyt ihan kivasti, vaikka todella koville on ottanut. Terveyden kanssa on saanut "tapella" ja osittain kuitenkin siksi olenkin tehnyt opintoja täysillä silloin, kun on ollut paremmin. Ajatuksena koko ajan se, että jos joutuu pitämään paussin. Vuoden aikana oli oli valtavasti onnistumisen iloa, mutta myös paljon kyyneliä, sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti. Kaikki ei todellakaan ollut helppoa, vaikka yleensä haluankin kertoa asioista mieluummin positiiviseen sävyyn. Melkein 3 kuukauden sairauslomalla ollessani ja toipuessani aika kamalasta leikkauksesta, yritin saada itselleni tekemistä, kun vointi salli. Opinnot olivat niitä, joita vain oikeastaan jaksoi tehdä, kun mitään raskasta ei voinut tehdä. Istuskelin sohvalla "rakkaan" tietokoneeni kanssa ja pikkuhiljaa tuli tehtäviä tehtyä. Englannin puhekurssi alkoi, kun leikkauksestani oli noin kuukausi ja olin vielä aika voimaton. Jaksoin kuitenkin juuri ja juuri nuo kaksi iltaa viikossa olla sen reilun kolme tuntia kurssilla. Kukaan tuskin mitään erityistä minusta huomasi. Onneksi tuo kurssi meni hyvin, vaikkakin tosin englanti on minulle niin vaikeaa. Olen nyt erittäin tyytyväinen, että kurssi on takanapäin, eikä jäänyt suoritettavaksi ensivuodelle. Englannin kurssejahan suoritin koko lukuvuoden aikana 3, joista kaksi on kandinopinnoissa pakollisia ja yksi, eli valmentava kurssi oli hyvä käydä ennen varsinaisia kursseja. Sosiaalityön aineopintoja sain suoritettua kivasti yli 20 op. Äkkiä laskettuna, jos lasketaan nekin jotka suoritan (toivottavasti) heinäkuun loppuun mennessä, siitä kertyy lähemmäs 40 op :)) Nyt muutaman päivän kuluttua mulle alkaa töistäni kesäloma, mutta opintoja jatkan vielä. Kesäkuussa käyn tenttimässä vielä ja heinäkuun loppuun mennessä pitää se 4 op johdatusta psykologiaan -kurssi saada tehtyä, jota olen vasta vähän aloitellut. Nyt se sitten tuli sellainen paniikki, jota ei vielä ollutkaan aikaisemmin tullut. Ehdinköhän suosiolla saada kaiken määräaikaan tehtyä. No ainahan määräajat tietysti vaan hoputtavat ja antavat puhtia, kääk.

Kesällä pitää toki muistaa nauttia lämmöstä ja vapaudesta, muistakaa tekin. Mulla on tosin vielä täällä blogissa jotakin asiaa, mutta tuskin kovin säännöllisesti kirjoittelen, koska jään sitten heinäkuulta perheeni kanssa lomalle silleen enemmänkin, kun miehelläni alkaa myös loma. Kirjoittelen tänne jos sattuu huvittamaan :DD

Susanna <3

Opintojen sietämätön hitaus :)

Tervehdys!

Olen ottanut ilolla vastaan sähköposteja Chydeniuksen henkilökunnalta. Olen saanut kannustavia viestejä, joissa muistutellaan kielenhuollon ja perheopintojen viimeisestä palautuspäivämäärästä. Tuntuu niin mukavalta, että edes joku kantaa huolta opinnoistani :)

Sain sähköpostissa tiedon myös perheopintojen kahden verkkokurssin peruuntumisesta. Olin elätellyt toivoa, että verkkokursseille asetettujen aikataulujen ansiosta saisin edes jonkin opintojakson suoritettua. Toki ymmärrän, että asiat eivät aina mene siten kuin on suunniteltu. Elämä kun on inhimillistä ja täynnä yllätyksiä.Taktiikkaa on siis vain vaihdettava. Tiedotusviestissä oli pari korvaavaa ehdotusta, eli verkkoluentojen ja lähdemateriaalin pohjalta tehtävät kirjalliset työt. Toinen niistä onkin jo työn alla ja toiseen yritän tutustua viikonloppuna.

Laskeskelin tuossa, että minulla on vajaa kolme kuukautta aikaa suoriutua kursseistani. Olen seurannut suurella kunnioituksella Susannan opiskeluvauhtia sekä viime syksynä että tänä keväänä. Ilmeisesti Susanna pääsee piakkoin ansaitsemalleen kesälomalle. Ainakin toivon, että maltat myös lomailla ja levätä välillä!

Vieläkään minulla ei ole kummoisiakaan kuulumisia opiskelurintamalta. Sen perusteella minulle on tulossa opiskelurikas kesä.

Olen kovin kiitollinen kaikesta postista ja rohkaisusta, jota olen saanut Chydeniuksesta. Valkovuokkojen ja leskenlehtien kukkiessa lähetän terveiseni täältä hitaiden hämäläisten asuinsijoilta! Huomenna matkaan Tampereelle ja siellä tarkemmin sanottuna teatteriin katsomaan Sofi Oksasen näytelmää Puhdistus.

Ulla

Jee, jippii :)

Tiedän, että kommenttejani englannin kurssista on jo odotettu, kun se loppui jo viime tiistaina. En vaan millään oo ehtinyt kirjoittaa tänne, joten nyt on aika korjata tilanne.

Viime maanantaina ja tiistaina oli viimeiset kurssi-illat. Ohjelmassa oli esitelmien pitäminen ja uskon, että muitakin jännitti, vaikka suurimmalla osalla kurssilaisia oli kyllä homma todellakin hallussa.

Olisin halunnut pitää oman esitelmäni heti maanantaina, mutta koska oli tentti-ilta samaan aikaan, niin tentin yhden sosiaalityön kirjapaketin, enkä millään olisi suoraan sanoen samana iltana kyennyt suoriutumaan sekä tentistä, että esitelmästä. Onneksi kuitenkin ehdin kuulla osan sen iltaisista esitelmistä, vaikka suuresti harmittaakin, että kaksi jäi kuulematta. Tosin kuunneltuani toisten esitelmiä, tuli vahvemmasti sellainen olo, että mitenkähän selviän moisesta tilanteesta omalla vuorollani. Jotenkin kummasti kun vieraalla kielellä esiintyminen jännittää, vaikka suomeksi voin kyllä esiintyä.

Tiistaina pidin oman esitelmäni heti ensimmäiseksi, että pääsin eroon mokomasta ;) Oli sitten helpottavan ihanaa kuunnella muiden esityksiä kun oma oli takanapäin.

Koko kurssin ajan olin vain haaveillut kurssin suorittamisesta, eikä arvosanaksi ollut todellakaan haaveena 1 suurempi. Saimme suulliset arvioinnit heti silloin tiistaina ja hämmästykseni oli todellakin suuri, kun opettaja kertoi antavansa minulle arvosanaksi 2. Onhan nimenomaan englannin puhuminen minulle niin haastavaa ja tämä kurssihan oli puhekurssi. Opettaja oli kuulemma ymmärtänyt puhettani hyvin (tosin en paljoa puhunut) ja kertoi minun vastanneen tarvittaessa hänen kysymyksiinsä jne. Kertoi hän toki myös puutteistanikin esim. että puheestani puuttuvat artikkelit. Olin aivan innoissani, kun hän kertoi, ettei se 3 ollut niin kovin kaukana ja vaatisi vaan treenaamista. Rohkaistuin ja tulin niin iloiseksi noista mukavista sanoista, että jospa jossakin vaiheessa menenkin vielä jollekin englanninkurssille ja tosissaan treenaan itseni puhumaan kunnolla (paremmin) englantia.

Nyt kurssin loputtua täytyy sanoa, että kurssi oli valtavan hyvä ja loppujen lopuksi viimeisillä kerroilla jopa vapauduinkin hieman, vaikka kurssi ei minulle tavallaan mikään onnen hetki ollut. Kaikesta selviää, kun vaan tahtoo. Nyt on pakolliset englannin opinnot suoritettu kandin tutkintoa varten. Suosittelen teille, jotka ette vielä ole kurssia suorittaneet, että rohkeasti vaan mukaan seuraavalla kerralla, kun kurssi järjestetään. Elossa siitä selviää :DD

Kiitos valtavasti opettaja Mairille ja kivoille opiskelukavereille. Ainut asiat, joka jäi "vaivaamaan" oli se, että puheliaana ihmisenä olisi ollut kiva keskustella enemmän opettajan kanssa, jos olisin osannut ilmaista itseäni. Paljon jäi sanomatta...

T. Onnellinen Susanna

Tilastomenetelmien peruskurssi

Tuossa kaksi viikkoa sitten alkoi tilastomenetelmien peruskurssi (6 op). Tilastomenetelmät kuuluvat pakollisina yleisopintoina varmaan suurimpaan osaan kandidaatin tutkintoja, kuten sosiaalityöhönkin. Vaikka tuo ei minun lempiaiheitani olekaan, sen takia että se on "kamalan" vaikeaa tilastomatematiikkaa, ajattelin hoidella tuon kurssin pois alta. Mitäpä sitä jättämään tuonnemmaksi.

Kurssi sisältää 40 tuntia luentoja ja 16 tuntia harhoitustehtäviä. Kurssin voi suorittaa sekä etänä että paikan päällä, vaikka suoritellaankin, että olisi hyvä olla mahdollisimman monesti juuri paikan päällä. Itse olen suurimman osan tähän astisista luennoista kuunnellut tallenteina kotikoneeltani, koska suoraan sanoen mulla on hankalaa olla rauhassa luennolla, joka vaatii todellakin aivan täydellisen keskittymisen. Siksi kuuntelen mieluummin kotona nauhalta, että voin pysäyttää tarpeen tullen ja miettiä rauhassa hetken. Ja myös siksi, että saan pitää omia pikku paussejani. Yleensä kuuntelen luentoja (muitakin) myöhään illalla kun talo rauhoittuu, toisin sanoen kun poikani "Duracell" nukkuu ;) Kun englannin puhekurssi on ohitse reilun viikon kuluttua, pystyn keskittymään paremmin tilastomenetelmiin, jotka kestävät 19.5 asti. Sen jälkeen on vielä 2 opintopisteen SPPS-kurssi, joka on kesäkuussa ja psykologian johdantokurssin tehtävissä on vielä tekemistä ja yks tentti vielä (jospa sitä joskus pääsis lomailemaan sitten).

Tilastomenetelmissä harjoitellaan tilastollisen tutkimuksen tekemistä ja kurssilla käydään läpi eri menetelmiä tutkimuksen tekemiseen. Esim. heti aluksi käytiin läpi, millä tavoin saadaan luetettava tutkimusaineisto vaikka tutkimus tehtäisiin vain pienestä määrästä henkilöitä. Eli siis erilaiset otantamenetelmät on syytä tuntea ihan aluksi tutkimuksen tekoon ryhtyessä. Matemaattiset kaavat, joita tutkimuksen tekoon tarvitaan, näyttävät todella pahoilta, mutta eivät toki ole niin vaikeita miltä näyttävät, kunhan vaan oppii tietämään erilaisten merkkien selitykset. Toki nuo kaavat ovat suurimmalle osalle ainakin minun tuntemistani ihmisistä tosi vaikeita, mutta kyllä se taas siitä.

Kurssin lopuksi on tentti, joka sisältää 5 erilaista laskutehtävää. Saa nähdä, miten akan käy ;) Suosittelen teille kaikille tutkintotavoitteisesti opiskeleville, että rohkeasti vaan kaikille tarvittaville kursseille ilmoittautumaan. Ei niistä muuten eroon pääse, kuin suorittamalla ; )

Susanna

Käytännöt II

Help me!

Asia, miten suoritan käytännöt II työharjoittelun, on alkanut askarruttamaan mieltäni. Miten voin sen suorittaa työni ohessa, kun päivät menevät omissa töissäni. Yksi aika epätoivoinen vaihtoehto olisi suorittaa se paikassa, jossa voisi olla iltaisin ja viikonloppuisin, mutta taitaisi käydä 40 päivän (2 kk) harjoittelu oman työn lisäksi (vaikkakin teen 6 tunnin päivää) todella haasteelliseksi. Ja sitäpaitsi, aika harvassa taitavat olla paikat, joissa sosiaalityöntekijät ovat iltaisin ja viikonloppuisin työvuorossa. Harjoitteluhan vaatii yhteistyötä sosiaalityöntekijän kanssa.

Avoimen yliopiston opiskelijat eivät saa aikuisopiskelurahaa, mutta tuon harjoittelun kohdalla pitäisi kyllä olla toisin. Silloinhan ei voi olla mitenkään omassa työssään. 2 kuukauden rahaton kausi on ihan mahdoton vaihtoehto (vaikka mun palkka pieni onkin ;) ). Pitää vain toivoa, että jotenkin saisin asian järjestymään. Pitää alkaa suunnittelemaan asiaa täysillä. Ensi lukuvuoden aikana tuo on pakko saada alta pois ja pitääkin, jos halajaa maisteriopintoihin hakea. Ja sitähän mä haluan :) Yksi vaihtoehto olisi, jos saisin vaikkapa 2 kuukauden sijaisuuden jostakin sosiaalityön kentältä ja ottaisin omasta työstäni vapaata siksi aikaa. Nyt tuli semmonen "paniikki" asian suhteen, että auttakaa joku, jos teillä on ideoita. Oma työni on koulussa koulunkäyntiavustajana, joten omalla työpaikallani en harjoittelua voi suorittaa mitenkään.

Susanna

Jotakin tapahtuu!

HEI KAIKILLE!

Kevään tulo on varmaa, sillä jotakin tapahtuu minussa nyt!
Olen herännyt :)

Olen yrittänyt taistella väsymystä vastaan koko viime syksyn, talven ja tämän varhaiskevään, mutta huonolla menestyksellä. Aiemmin valittelin psorin tuomaa uupumusta, mutta uusissa tutkimuksissa on selvinnyt muitakin väsymystä aiheuttavia sairauksia. Aikuisopiskelija, joka on lähempänä viittä- kuin neljääkymmentä, saattaa saada ikäviä uutisia terveysrintamalta, kuten minä nyt. En ole pystynyt tekemään opiskelutehtäviäni pitkään aikaan, koska nukahtelin jopa päivisin ja jos hereillä olinkin, en jaksanut ajatella tai tehdä oikeastaan mitään ylimääräistä palkkatyöni ja välttämättömien kotitöiden lisäksi.

Nyt on pakko herätä, sillä heinäkuun viimeinen päivä häämöttää. Viime viikolla kunnostauduin ja aloitin Äitiyden arki ja perhesuhteet äitiyden alussa -luentoon liittyvän oppimistehtävän tekemisen. Tehtävänantoon sisältyy yhden äidin haastattelu ja sen olen nyt tehnyt. Olen hankkinut myös lähdekirjallisuutta, joten pian on aika aloittaa varsinaisen esseen kirjoittaminen.

Haastattelu sujui hyvin. Lainasin työkaveriltani digitaalisen sanelukoneen, johon nauhoitin tämän sanavalmiin ja syvällisesti ajattelevan nuoren naisen tarinan äidiksi tulemisesta. Esseen kirjoittamista en ole vielä aloittanut, koska ensin on luettava lähdekirjallisuutta.

Yritän nyt kirjoittaa tänne blogiin hieman useammin. Täällä blogissa on tapahtunut muutoksia ainakin ulkoasussa ja olemme saaneet tänne aivan lähiaikoina myös laskurin. Olen kuullut, että blogimme saattaa kevään aikana uudistua vielä lisääkin ja ainakin minä jään innolla sitä odottelemaan.

Olisi mukavaa, jos ehtisitte kommentoimaan ja kertomaan täällä myös omia kuulumisianne. Yksinpuhelu on yksinäistä puuhaa, joten jätä pieni viesti, jos kävit täällä!!!

Kiitoksin

Ulla

101 Dalmatialaista, eiku opintopisteitä ;)

Laskeskelin tuossa yksi päivä paljonko mulla on opintoja suoritettuna. Ihan kivasti on jo pisteitä kasassa jos positiivisesti ajattelee ja niinhän mä aina teen ;) Pikkuhiljaa näyttää opintoja kerääntyvän ja nyt on jo 101 opintopistettä. Jos ja kun saan kaikki kesään mennessä suunnittelemani opinnot suosiolla tehtyä, niin kesällä olisi jo noin 120 op kasassa. Kovaa työtä on joutunut tekemään ja varsinkin kun terveyden kanssa on saanut taistella. Oon siitä onnekas, että omaan erittäin positiivisen ja iloisen asenteen, sillä kuulkaa pääsee pitkälle :)

Syksyllä olisi tarkoituksenani alkaa "väsäämään" kandin työtä. Jännittävää puuhaa varmaankin. Mutta.. ensin tässä keväästä nauttien ja kesää kesää kohti ja syksyllä sitten edelleen ahkerana haasteiden parissa.

Ihanaa kevättä teille kaikille lukijoille, terveisin Susanna :)

Aherrusta :)

Pari viikkoa pääsi taas nopeasti vilahtamaan. Tässä välissä olen ehtinyt tehdä kaikenlaista. Opintoihin liittyvät asiat ovat nytkin olleet suuri osa elämääni.

Etiikan esseen palautus päivä oli 21.3 ja siinäpä olikin haastetta saada siitä asiallinen. Kriittinen reflektio oli esseen pääaiheena ja oli minulle aiheena vielä uusi. Aiheeseen paneutuessa olikin todella mielenkiintoista pohtia sosiaalityötä kriittisesti. Sosiaalityöntekijä joutuu usein pohtimaan työtään eri näkökulmista ja onkin tärkeää käyttää kriittisyyttä jo opiskeluissa. Etiikka opintojakso huipentui seminaarin, jossa tutustuimme opiskelijakavereidemme esseisiin ja pohdimme etiikkaa ja kriittistä reflektointia yhdessä. Toisten esseisiin paneutuen sai paljon erilaista tietoa ja näkökulmaa, joita ei ollut osannut itse ajatella. Oli mukava saada yhdessä keskustella ja saada vertaistukea ja vertaisarvointia omasta esseestään. Vaikka aihe vaikutti aluksi todella työläältä, antoi se lopulta sen, mitä kurssin tarkoitus olikin.

Englannin kurssi jatkuu edelleen ja kahdella viimeisellä kerralla eli 19. ja 20. huhtikuuta pidämme esitelmämme. Minulle riittää haastetta asian tiimoilta, koska aiheesta saa olla esitelmän aikana vain pääkohdat paperilla apusanoin.

EU:n sosiaalipolitiikasta tein 5 sivun luentopäiväkirjan, liittyen siihen 13.3 pidettyyn professori Vesna Leskosekin luentoon "EU social policy with emphasis on poverty". Tehtävällä saan korvattua yhden englanninkielisen kirjan tenttipaketista, jonka käyn tenttimässä 19.4. Vielä jää 2 kirjaa tentittäväksi, joista toinen on suomenkielinen ja toinen ruotsinkielinen. (toisen kirjan kohdalla vaihtoehtona oli joko engl. tai ruotsinkielinen, joten valitsin ruotsinkielisen). Ruotsikaan ei ole vahva alueeni, mutta kuitenkin ymmärrän sitä jonkin verran paremmin kuin englantia. Sosiaalityön sanasto on kyllä haastavaa. Ymmärrän, että jo aineopinnoissa on opeteltava käyttämään opinnoissaan kansainvälistä materiaalia, ettei sitten maisteriopinnoissa olisi liian vaikeaa, kun yht äkkiä joutuisi niitä opiskelemaan. Yksistään suomenkielisillä julkaisuilla ei voi saada tarpeeksi laajaa kuvaa sosiaalityöstä.

Hieman vielä sekoittaamaan soppaa, kerron, että lisäksi olen tehnyt hieman nyt kahtena päivänä psykologian tehtäviä. Johdatusta psykologiaan-kurssin (4 op) aloitin jo syksyllä ja sitä on aikaa tehdä heinäkuuhun asti. Siinä on 3 erillistä tehtävää, jotka johdattavat psykologian perusteisiin. Noita tehtäviä olen tehnyt vähän niinkuin "täytetehtävinä" eli silloin kuin ehdin muilta tehtäviltä, joita tosin onkin ollut aikalailla. Kyllä vaan täytyy sanoa, että kun on ahkera, niin voi sanoa: " Mistä noita pisteitä oikeen tulee" :)

Keväisin terveisin Susanna

Please ;)

Tämä viikko oli aika englantipainotteinen opiskeluviikko. Puhekurssi englannissa alkoi ja oli kaksi kertaa nyt ensimmäisellä viikolla. Seuraavilla viikoilla se onkin pääasiassa vain kerran viikossa. Ensimmäisellä kerralla opettaja kertoi kotimaastaan englannista ja esitteli kurssin päämääriä ja tulevia tehtäviä. Toiselle kerralle tuli tehtäväksi perehtyä johonkin lehtiartikkeliin, joista sitten keskusteltiin tunnilla.

Englantilaiset ovat puheeltaan, äänensävyiltään ja ilmeiltään erilaisia, kuin suomalaiset. Suomalaisen on jonkin verran hankalaa käyttää puheessaan "please", "thank you" ym. "pikkusanoja" ja niitä opettelimme myös. Äänenpainoon on kiinnitettävä huomiota ja suomalaisen mielestä ehkä hieman tulee mieleen yli-ilmehtiminen. Eihän suomalaisen suu korviin asti edes nouse ;)

Lauantaina olin kuuntelemassa Vesna Leskosekin luennon "Eu-social policy with emphasis on poverty and social exclusion". Luennoitsija oli Ljubljanan yliopistosta Sloveniasta. Englannin ymmärrykseni on niin vajavainen, että en ymmärtänyt läheskään kaikkea, vaikka luennoitsija puhuikin ihan selkeästi. Sosiaalialan sanasto onkin tosin minulle outoa englanniksi, että ei ole ihmekään. Onneksi Virolaisen Sanna oli lähettänyt luentomateriaalin jo edellisenä päivänä sähköpostilla, että ehdin hieman suomennella luennon dioja. Tekemällä viiden sivun luontopäiväkirjan luennosta, saan korvattua yhden kirjan tentittävästä kirjapaketista. Toki valitsin korvattavaksi englanninkielisen kirjan. :) Onneksi luentopäiväkirjaan voin käyttää materiaalia myös suomeksi. EU:n asiakirjathan on jokaisen jäsenmaan kielillä.

Jotta ei ihan olisi mennyt viikko englanniksi, niin olen myös tehnyt jonkin verran tällä viikolla etiikan-luentoihin liittyvää esseetä, jossa käsitellään kriittistä pohdintaa. Siihenkin tosin käytettävää englanninkielistä materiaalia piti ensin suomentaa päivätolkulla. Joten, pakkohan tuota englantia on pikkuhiljaa opittava, vaikka onkin kova pää :DD

Susanna

Suutarin lapsella ei aina ole niitä kenkiä

HEIPPA KAIKILLE!

Terveisiä talvilomalta! Vietän talvilomaa ihan kotosalla perheeni parissa. Työasiat alkavat hieman jäämään taka-alalle ja nyt mahtuu muitakin asioita taas mieleen. Olen käynyt labrassa, hammaslääkärissä ja hoidellut kaikenlaisia käytännön asioita, joita ei normaalina työarkena oikein ennätä hoitelemaan.

Kaivoin esille kielenhuollon kurssin tehtävät. Olen tehnyt tästä kolmen opintopisteen kurssista kaikki muut paitsi essee-tyyppisen tehtävän. Tehtävän anto liittyy kirjallisen viestinnän havainnointiin ympäristössäni. Olenkin keräillyt tehtävää varten aineistoa aina silloin tällöin, mutta helppoa se ei ole ollut. Minusta on tuntunut, että suomen kieltä osataan käyttää melko oikeaoppisesti ainakin noin yleisesti ottaen. Kielen tarkastus- ja oikolukutoiminnoilla varustetut tekstinkäsittelyohjelmat ovat varmasti yksi syy siihen, että virheitä ja haksahduksia ei koko ajan voi nähdä. Tehtävä on kuitenkin mukavan oloinen ja uskon saavani sitä varten riittävästi pohdiskelun aiheita.

Mitähän mahdoin tarkoittaa sillä, että suutarin lapsella ei ole kenkiä? No perheopintoni takkuavat edelleen, enkä ole saanut yhtäkään tehtävää vielä palautettua. Mietiskelin eilen illalla ennen nukahtamistani, että mahtaako tämä saamattomuuteni johtua osittain myös siitä, että teen työkseni perhetyötä :) Onko kyse siitä, että suojelen itseäni yliannostukselta :) Olipa niin tai näin, niin tarkoitukseni on kuitenkin selvitä opinnoistani ja itseni tuntien parhaat tulokseni syntyvät vasta pakon edessä!

Vielä viisi vapaapäivää jäljellä. Onpas jännää nähdä, mihin minä tuon kaiken ajan tulen käyttämään:)

Toivottavasti teidän muiden opiskelut sujuvat kitkattomasti!

Terveisin Ulla

Lähteiden merkitseminen ja etiikan luennot

Voi että, kun rakastan avoimen yliopiston opiskelumahdollisuuksia :) Olen sairaslomalla, enkä jaksa kovin paljoa mitään tehdä. Kotisohvalla olen pääasiassa viettänyt pari viimeistä viikkoa. Nyt oli aikaa kuunnella nauhalta tammikuussa ollut tuutorointi viittaamisen periaatteisiin ja lähdeviitteiden käyttöön. Sirkka Alho-Konu, Anu-Riina Svenlin ja Tuomo Kokkonen perehdyttivät oikeaan viittaustekniikkaan ja rohkaisivat kovasti käyttämään lähteitä tieteelisessä kirjoittamisessa. Lähteiden käyttäminen antaa kirjoittajasta hyvän kuvan ja osoittaa, että kirjoittaja on perehtynyt hyvin aiheeseensa monien aineistojen pohjalta. Lähteiden ilmoittaminen on aina tehtävä, jos käytämme kirjoittaessamme jonkun muun kirjoittamia mielipiteitä ja tietoja, kuin omiamme. Usein lähteiden merkitseminen voi tuntua haastavalta, mutta opetellessamme oikean viittaustavan, se on kuitenkin lopulta ihan helppo juttu. Pääsemme paljon helpommalla, kun perehdymme alun alkaenkin kunnolla viittaustekniikoihin esim. jonkun aiheesta kirjoitetun kirjan avulla. Emmehän sitäpaitsi haluaisi joutua epäillyiksi jonkin muun mielipiteiden kopioimisesta. Tuossa tuutorointitilaisuudessa käsiteltiin selkeästi ja lyhyesti aihetta.

Tuomo Kokkosen etiikan luennot (2 kpl) olen myös kuunnellut nauhalta. Etiikan tehtävää varten Tuomo antoi englanninkielisiä aineistoja, joista saa valita mieleisensä käytettäväksi esseessään. Kun tuo englanti on itselleni haastavaa, niin mitäpä muuta olenkaan tässä useana päivänä tehnyt, kun suomennellut aineistoa... Pikkuapulaisinani ovat google-kääntäjä ja nettisanakirja sekä oma päättelykyky. Google-kääntäjä antaa välillä aika erikoisia käännöksiä, ettei sitä kannata läheskään aina uskoa, mutta yhdessä sanakirjan kanssa ja miettien saa lopulta ihan järkevää suomenkielistä aineistoa. Jos jonkun kyvyn saisi valita, niin todennäköisesti valitsisin kielten oppimisen taidon. No, kylläpä se siitä taas. Lopuksi kiitos seisoo :)

Talvisin terkuin Susanna

Interdisciplinary Communication Skills (3 op)

Eilen sain sähköpostiini tervetulokirjeen englannin puhekurssille, jolle ilmoittauduin jo ihan alkusyksystä (vai oliko vielä kesää). Tänä lukuvuonna olen suunnitellut suorittavani englannin opinnot alta pois, etteivät jää tuonnemmaksi roikkumaan.
Syksyllä aloitin kielitaitoni vajavuuden (lue surkeuden) vuoksi englannin opintoni valmentavalla kurssilla, jotta jotenkin pääsisin kärryille. Valmentavan kurssin jälkeen suoritin pakollisen Academic Reading-kurssin. Selvisin molemmista varmaankin nippanappa, mutta olin erittäin tyytyväinen opettajalta saamastani kirjallisesta palautteesta. Opettaja oli huomannut, kuinka todella yritin kaikkeni kursseilla, vaikka tasoni onkin aika alhainen. Sen voinkin käsi sydämellä sanoa, että tosissani kurssit otinkin oppimisen kannalta. Muuten kyllä huumori kukki tunneilla, koska todellakin osasin nauraa itselleni ;) Valmistauduin joka kerta kurssille ja tein kovalla vaivalla vaaditut tehtävät, esitelmät ja esseet.
Suurin ongelmani englannissa on PUHUMINEN. Ja tuo ensikuussa alkava englannin kurssi Communication Skills on nimensä mukaisesti juuri puhekurssi. Opettaja (eri kuin edellisillä kursseilla) oli kirjoittanut englanniksi tervetulokirjeen kurssille osallistuville. Kirjeessä pyydettiin valitsemaan joku englanninkielinen kirja luettavaksi ennen kurssia. Kurssilla sitten voidaan jutella lukemistamme kirjoista. Onneksi kirjan ei tarvitse olla vaikealukuinen, vaan jokainen saa itse valita minkä tyylistä kirjoitusta haluaa lukea. Pitääpä käväistä kirjastossa.
Kurssilla puhutaan vain englantia joka kerta. Kirjeessä pyydettiinkin jättämään oma kielensä kotiin. Eli suomen kieli kotiin. Voi voi ;) Taitaa olla taas meikäläiselle kovana höpöttäjänä mahdoton juttu olla puhumatta suomea, kun muita kieliä en osaa ;:D Englanniksi olenkin tosi rauhallinen ja ujo ;)
Kurssin opetusta 0n 38 oppituntia ja kokoontumisia yhteensä 9. Kurssilla tulee kotitehtäviä ja lisäksi kurssiin sisältyy omaa alaa käsittelevä lyhyen alustuksen pitäminen, englanniksi tietenkin. kurssi alkaa 9.3. Viettelen sairauslomaa ainakin vielä 2 kuukautta toipuessani leikkauksesta, mutta jotta aika ei ihan tulisi pitkäksi, niin eiköhän tuo englanni kurssi kahdesti viikossa ole siihen pulmaan juuri sopiva "harrastus". Kerron sitten miten menee.
T. Susanna

Talviterveiset lumen maasta!

HEI!

Anteeksi, kun en ole taas kirjoittanut vähään aikaan. Olen ollut työllistettynä yhdistyksen jäsenlehden toimittamisen vuoksi, mutta se urakka alkaa olla jo paremmalla puolella. Lehtihommeleista huolimatta olen lopultakin päässyt opintoihini edes hieman kiinni. Löysin ne paperitkin, jotka edellisen kirjoitukseni aikoihin olivat kateissa. Perheopintojen kirjallisten tehtävien on valmistuttava 31.7.10 mennessä... tosi jännää nähdä, toteutuuko tämä tavoite ajoissa.

Viime syksyn perusteella olen huomannut, miten tärkeää opiskelijalle - ainakin minulle - on vuorovaikutus toisten opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Yhdessä eteenpäin kulkeminen on sujuvampaa ja siksi tulevaisuudessa tulen pohtimaan tarkoin, kannattaako minun ilmoittautua kursseille, jotka suoritetaan kokonaan etänä. Odottelen innokkaasti kevään verkkokursseja alkavaksi, sillä uskon sen olevan tehokas ja mieluinen tapa opiskella.

Olen katsellut netistä erilaisia linkkejä, jotka liittyvät aikuisopiskeluun ja niitä löytyy tänä päivänä jo melko kattavasti. Erittäin mukava uutuussivu on Facebookin Aikuisopiskelijat-ryhmä. Käykäähän liittymässä mukaan mukavaan ja fiksuun opiskelijakaartiin! Siellä voit kuulla kuulumisia ja osallistua keskusteluun. Ryhmän sivut toimivat myös tiedotuskanavana ja sitä kautta saatat saada apua vaikkapa tutkimukseesi liittyvien haastateltavien löytymisessä. Käyhän kurkkaamassa. Kiitokset ryhmän perustajalle ja ylläpitäjille!

Lintsari pyrkii palaamaan ruotuun

Hei taas lukijat!

Työpöytäni pursuaa kirjoja, papereita, muistilappuja, sanomalehtiä, kyniä, tulostuspaperia jne. Ulkopuolisen ihmisen silmissä huone näyttää varmaan ahkeran ja hieman kiireisen aikuisopiskelijan "pyhältä paikalta." Totuus on toisenlainen, mutta siitä asiasta tuli tilitettyä edellisessä kirjoituksessani. Tämän päivän teemana on lintsarin saattaminen uudelleen opintojensa yhteyteen!

Viikko sitten ajattelin ryhtyä ryhdistäytymään. Tuumin, että käynpäs ensin katsomassa Korpissa ja Optimassa, löytyykö sieltä ajankohtaista tietoa perheopinnoista ja etenkin verkkokurssien alkamispäivät sekä ilmoittautumisohjeet. Kirjautumissivuilla tuli tenkkapoo. Käyttäjätunnukset ja salasanat eivät millään muistuneet mieleen. Käytin aika tovin etsiskellessäni kyseisiä tietoja sähköpostistani ja noin kahdeksansadan tulosteen paperinipusta. Ei löytynyt. Ei niin mistään. Arvatkaa, nousiko tässä kohtaa hiki pintaan, niin vaivalloiselta opiskelun jatkamisyritykseni tuntuivat. Sitten tajusin, että olen vaihtanut tietokonetta pari kuukautta (!!) sitten ja kaikki vanhat sähköpostit ja automaattiset kirjautumistiedot ovat vielä tallella vanhassa koneessani, joka onneksi oli vielä apupöydällä toimintavalmiina. Olin nero! Kirjautumiset onnistuivat ja opiskelijan identiteettini eheytyi jo hieman. Mitään uusia, omiin opintoihini vaikuttavia asioita en sivuilta kuitenkaan löytänyt, enkä myöskään tietoja verkkokursseista.

Seuraavaksi ryhdyin etsimään tulosteiden joukosta "Äitiyden arki ja perhesuhteet äitiyden alussa" -luennon tehtävänantoa. Ei löytynyt. Olen nyt viikon aikana plarannut ne paperit läpi ainakin kolme kertaa, mutta eipäs ole näkynyt. Kuitenkin olen aivan varma, että ne paperit ovat juuri siinä pinossa.

Voi olla, että olen mielestänne täysi tunari ja toivottomista toivottomin opiskelija, mutta lupaan tiukentaa otettani. Vauhtiin päästyäni olen ainakin omasta mielestäni lähes esimerkillinen opiskelija: tiedonjanoinen, pohdiskeleva, innokas, aktiivinen ja vastuuntuntoinen. Hämäläisten hitaus ei ole tuulesta temmattua, mutta kunhan kone lähtee lopulta käyntiin, se hyrrää tasaisen varmasti ja matka edistyy kuin amatööritason kestävyysurheilijalla. (saatte miettiä mielessänne, mitä tuo kuvannollinen ilmaisu voisi käytännössä tarkoittaa: sisukkaasti mutta ontuen vai miten:) Huomenna olen koko päivän Riihimäellä alueyhdistyksen kokouksessa, mutta sunnuntaina minä sitten aloitan.

Lopuksi pari kysymystä, joihin voisi vastata joko opettaja tai opiskelija, jos tietoa löytyy:

1. Milloin perheopintojen kevään verkkokurssit pidetään?

2. Missä ja milloin verkkokursseille ilmoittaudutaan?

3. Onko saatavilla mitään uutta tietoa sosionomi AMK:n hyväksiluvuista sosiaalityön kandidaatti - tai maisteriopinnoissa? Eli onko tulossa yhtään helpotusta? Kysymykseni liittyy siihen alkusyksyn 2009 sähköpostitiedotteeseen, jossa kerrottiin sosionomi AMK -tutkinnon rinnastamisesta alempaan korkeakoulututkintoon. Onko kukaan saanut uutta tietoa asiasta?

Lämpimin talviterveisin:

Nimimerkki:

"Opiskelijan identiteettini on pieninä palasina ties missä samoin kuin Voldemortin sielu oli pieninä palasina hirnyrkeissä"

Sosiaaliset ongelmat

Sosiaaliset ongelmat on sosiaalityön aineopintojen yksi opintokokonaisuus, johon kuuluu kolme eri osiota: luentoihin perustuva osa ja kaksi tentittävää kirjallisuuspakettia.

Luento-osion luennoitsijana oli Tuomo Kokkonen, jonka kolme johdatusluentoa antoivat perustiedot sosiaalisista ongelmista tutkimuksellisesta lähtökohdasta. Luentojen pohjalta ideoiden luento-osuuteen kuuluu pienen tutkielman tekeminen jostakin sosiaalisesta ongelmasta. Aiheen jokainen sai miettiä itse. Omani käsittelee oppimisvaikeuksista johtuvia sosiaalisia ongelmia nuoruudessa ja aikuisuudessa. Tehtävät käsitellään seminaaripäivänä ryhmissä kommentoiden toisten opiskelijoiden töitä ja jakaen tutkimuksistamme saamaamme tietoa toisillemme. On erittäin mielenkiintoista nähdä, millaisia aiheita sosiaalisista ongelmista muut ovat oivaltaneet. :)

Sosiaaliset ongelmat

Sosiaaliset ongelmat on sosiaalityön aineopintojen yksi opintokokonaisuus, johon kuuluu kolme eri osiota: luentoihin perustuva osa ja kaksi tentittävää kirjallisuuspakettia.

Nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni!!!

On ollut aivan upeaa seurata Susannan taivallusta opintiellä. Moista sinnikkyyttä ja ahkeruutta voin vain toivoa itselleni tällä hetkellä.

Ajattelin ensi töikseni, vuoden 2010 kunniaksi, ripittäytyä täällä blogissa, vaikka se onkin niin noloa...

Koko viime syksyn olin vain opiskelevinani ja karmea totuus on se, etten saanut yhtä ainutta opintojaksoa valmiiksi. Seuraavaksi sitten puolustelut ja ne kootut selitykset. Ainoa hyvä puoli on, että selitykseni eivät ole keksittyjä vaan tosia. Eli ensinnäkin työni vei melkoisesti energiaa koko viime syksyn. Työ oli haastavaa ja aika ei oikein tahtonut riittää kaikkiin tehtäviin. No tästä seurasi tietysti uupumusta ja lisäksi stressiä. Stressi taas pahensi psoriani ja olinkin sairauteni kanssa helisemässä koko loppuvuoden. Hakeuduin psoriasiskeskukseen kuntoutuskurssille ja joulukuussa vietin siellä mahtavat ja stressittömät 10 päivää. Loppuvuoden 2009 olenkin yrittänyt ottaa mahdollisimman rauhallisesti, jotta saisin taas voimia ja intoa muun elämän lisäksi myös opiskeluun, joka on minulle erittäin tärkeä asia elämässäni.

Kevätlukukauden aikana on siis aika mukava määrä hommeleita tiedossa. En kuitenkaan stressaa niiden vuoksi (yritän ainakin) vaan teen sen minkä pystyn enkä yhtään enempää. Psoria on yritettävä pitää kurissa, koska se on kivulias, kutiseva ja uuvuttava sairaus, ei pelkkä kosmeettinen haitta.

No, nyt on totisesti ryhdyttävä tekemään kirjallisia töitä, saatava opinnot alkuun ja mielellään myös loppuun. Onneksi on tulossa kaksi verkkokurssia, jotka toivon mukaan pitävät minut ruodussa.

Toivon kannustavia ja lohdullisia kommentteja, mikäli joku tämän tunnustukseni käy lukemassa.

Toivottelen sinulle terveyttä ja onnea vuodelle 2010! Muistetaan pitää huolta toisistamme ja itsestämme!

XENX001 Academic Reading, 3 op

Nyt olen todellakin iloinen. Opiskelu kannattaa, vaikka välillä ottaakin koville. Juuri äsken tuli sähköpostiini vahvistus, että olen suorittanut hyväksyttävästi englannin Academic reading kurssin. Kuten jo useasti olenkin maininnut, eivät nuo kielet ole vahvinta alaani. Kuitenkin kovasti kun antaa kaikkensa ja yrittää parhaansa, niin se riittää. Taas kilahti 3 op opintotilille. IHANAA. :)

T. Susanna